Lomailua

Sanoin Maatalouskoululaiselle silloin, kun aloitin bloginpidon, että jos rupean kirjoittamaan, kuinka olen yöllä nukkunut tai kuinka vatsa toimii, niin siinä vaiheessa saa riipasta koneenpiuhat seinästä irti. Nyt on kuitenkin poikkeustilanne. Vähän kuin olisi ollut lomalla.
Illalla oli sellainen olo, ei ollenkaan sairaalloinen, ainoastaan hyvin uupunut, että töpistelin iltahommat pikavauhdilla ja menin nukkumaan klo 20. En herännyt tiettävästi ollenkaan miehen kotiintuloon aamuyöllä, vaan ensimmäinen havainto elävästä elämästä on 8.30, kun kaivelen puhelinta tyynyn alta. Lasten varovainen sipinä kuulostaa suloiselta lauantaiaamuna. Ja olo on ihan sellainen, kuin olisi ollut virkistävällä, ihanalla lomalla juuri sopivan kauan.
Minun kohdallani hyvin nukkuminen tarkoittaa aina hurjaa työintoa ja -iloa. Mikäpä sen mukavampaa hommaa aamukahvin jälkeen olisi siinä tilanteessa ollutkaan kuin vessojen pesu ja viemäreiden kaivelu. Tuleepa samalla tehtyä ilmainen raskaustesti, kun rannetta myöten kaivelee suihkun lattiakaivon sisälmyksiä. (Pari kertaa hamassa menneisyydessä on viemäritesti antanut positiivisen vastauksen).
Varmaan suurin osa lapsistakin lähti eilen ajoissa nukkumaan, koska täällä on ollut tänään keskivertoa sosiaalisempia ja tyytyväisempiä lapsia. Ainoastaan yhden moitesaarnan jouduin pitämään. Käsityölapsi oli hurauttanut puoli purkillista oreganoa pizzansa päälle ja Ahkera Lapsi oli nauranut hänelle. Käsityölapsi oli pahoittanut mielensä, eikä syyttä.
Tirtetalla ja Eskarilaisella oli taas kaverisynttärit naapurirapussa. Niille pääsyä sitä tietysti odotettiin koko aamupäivä, mutta Tirtetta kulutti aikaansa hyödyllisesti ja vei Ahkeran Lapsen kanssa kymmenen kuormaa roskia: pari jätesäkkiä, kompostiastioita ja vuoren keräyskartonkia.
Kun saatoin synttäreillemenijöitä, Tirtetta sanoo minulle huolestuneena kaverin oven takana:
- "Muista äiti sitten mennä pois täältä. Sua ei oo kutsuttu."

Pari pellillistä S-marketin pakastepullia käytettiin uunissa ja ensimmäinen erä laskiaispullia on nyt menossa. Runebergintorttujen leipomista itse kovasti haaveilin, mutta siinä on kuitenkin niin paljon eri systeemeitä, että siihen pitäisi keskittyä ainakin puolella päällä. Ja jotakin märkyyttä niille täytyisi saada, joten pitäisi tarvikkeiden hankinta aloittaa kauppakeskuksen kellarista siitä kaupasta, jossa asioin vain hedelmäkakun ja Runebergintorttujen leipomisen aikaan. Ehkä vielä yksi vuosi pärjätään ilman niitä.

Pyykkikone huutaa tuolla valmista, synttäri-ipanat pitäisi hakea ja yksi kyselee: "mitä tänään syötäisiin".
Edelleen tuntuu siltä, että olisin ollut lomalla!
(Miehellä vapaa viikonloppu ja on vasta kaksi kertaa soittanut töihin, olisiko ylitöitä tarjolla.)