keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Puuronsyöntiesto?

Yöllä herätessäni ajattelin ruispuolukkapuuroa. Nyt se on uunissa ja teen illaksi kunnon nälkää, että voin suurella nautinnolla syödä tätä suomalaista iänikuista perinneruokaa. Samalla saa noita ruisjauhosäkkejä vajennettua, kun tuntuu, että keittiön nurkat on jauhosäkkejä täynnä. No eipä täällä ole kuin kaksi kymmenen kilon säkkiä vehnäjauhoja ja kaksi säkillistä ruisjauhoja, mutta kun ne ovat kohtuullisen näkysällä paikalla, tulee satunnaiselle vieraallekin siustamiseni pääperiaatteet kerralla selviksi: jos jotakin on, sitä on paljon.

Mies kävi puolilta päivin eläkeläisten piirissä. Sanoi tilaisuuden hyvin sopivan hänelle, koska olisi jo jokunen vuosi sitten päässyt eläkkeelle, ellei eläkeikää olisi nostettu. Seura oli selvästikin ollut virkistävää, koska niin innokkaana ja iloisena hän sieltä kotiutui.
Mies oli joku viikko sitten onnistunut näpräämään puhelimeensa soitoneston parhaan kaverinsa numeroon. Eli, kun kaveri soittaa, miehen puhelin on vaiti. Aikansa hän sitä ihmetteli ja harmitteli, uhkasi jo mennä puhelinkauppaan valittamaan. Eilen hän näytti Pikkuveljelleni puhelinta ja tämä kokeili, josko soittoäänen vaihtaminen korjaisi ongelman. Harmistus jatkui ja kommunikointivaikeudet jatkui.
Tänään kysäisin, voisinko katsoa, mistä mahtaa olla kysymys. Löysin sieltä miehen puhelimen  asetuksista soitoneston minun (!!?) ja ko. kaverin numeroon. Totesinpa vain, että en ole näköjään viikkokausiin yrittänyt miehelle soittaa, koska en ole törmännyt asiaan. Poistin eston ja heti kohtapa kaveri jo soittaakin ja mies kiljahtaa riemusta:
- "No nyt se kuuluu!"

Iloinen ja reipas lapsenlapsi on ollut tällä viikolla hoidossa. Tarkkana saa olla, ettei neljävuotias täti saa enempää huomiota kuin mummon kulta, koska muuten tytöt käyvät herkästi toistensa tukkaan kiinni. Pieni surkea vahinkokin kävi lapsenlapselle: kippasi täyden limsalasin keittiön pöydältä päähänsä. Muuten hän ei paljoa hoitopäivän aikana äidistä puhu, mutta tuo tapaus sai hänet parahtamaan: "äitiii!"

Nostin puuron uunista jäähtymään. Kielitaitonikin ehtyi saman tien puuroa katsellessa ja tuoksua nuuhkiessa.
Lähden häätämään kuutta nuorinta iltapesuille. Ihan kuin sitä hommaa ei olisi koskaan ennen tehty:
ekaluokkalainen kysyy "miksi?"

5 kommenttia:

  1. Mulla on kanssa viime päivät tehny mieli ruis-puolukkapuuroa, joten jospas sitten viimeinkin rupeisin sitä tekemään:)

    VastaaPoista
  2. Olisi tunnustusta, käyhän hakemassa :0)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kovasti, oottelen Maatalouskoululaista apuun, mulla on Männikön Maijunkin plakaatti vielä noutamatta..
    (tämä blogitekniikka on mulle vielä hakusessa)

    Possumamma: Kiva tutustua Sinuun ja tervetuloa!

    VastaaPoista
  4. mistä hommaat jauhot?oon ruvennu tosissani miettimään noita ruoka-asioita,aikani seurattua lisäaineiden määrää ja kaupan tarjoiluun oon tosi pettyny.
    sähköpostini on s.suvi8@gmail.com :)

    VastaaPoista
  5. Äitini Kangasniemellä ostaa jauhot,ryynit sun muut talosta taloon kiertävältä kauppiaalta. Vehnäjauhot näkyivät olevan Varkauden Vehnämyllystä. Rutalahden myllystä ja Lievestuoreen myllystä on tullut muita leivontatuotteita. Nykyään äiti ostaa jauhot myös minua varten ja kun joku kulkee tätä väliä, saa roudata jauhosäkkejä.
    Esim.vehnäjauhoissa ei ole askorbiinihappoa säilytysaineena, joten ne pitää käyttää nopeasti.
    Pienen kotimyllyn jauhot/ryynit/leseet/rouheet ovat kyllä ehdottomasti aivan toisen makuisia, kuin suurien tuottajien.
    Oletko katsonut tarkkaan oman S-markettisi jauhohyllyn? Täällä löytyy laaja valikoima Liperin myllyn (luomu)tuotteita ja ne kannattaa kaikki kokeilla. Hintakin on ihan ok.

    VastaaPoista