Mummolan kuormaa odotellessa

En millään malttanut tulla koneelle jutustelemaan, ennenkuin olin hyvästellyt miehen yöksi töihin. Joskus tulee vähän vajetta yhdessäoloon ja silloin jokainen yhteinen minuutti tulee tärkeäksi. Ensi viikolla helpottaa: miehen on vietettävä kaksi viikkoa talvilomaa. Pitkästä sairaslomasta on vasta niin vähän aikaa, että mies itse kyllä mielummin olisi töissä. Hänellä on toiset kaksi viikkoa vielä edessä myöhemmin keväällä ja kesälomaan haaskautuu koko kesäkuu. Kaksipiippuinen asia nuo pitkät lomat: rahaksi niitä ei voi muuttaa, pakko ne on viettää, mutta pitkät loma-ajat ilman vuoro- ja ylitöiden lisiä on taloudellisesti haasteellista. ("Haasteellisesta" on näköjään tullut lempisanani. Ehkä elämäni on sitten haasteellista.)
Kahdeksasluokkalainen pääsi tänään enonsa kanssa mummolaan. Heillä on urakkana siivota katot lumesta. Mummo soittikin illansuussa ja sanoi, että kolme miestä kolistelee katolla. Äitini veli oli tullut avuksi. Ei kuulema suuri pelko ole katolta putoaminen, kun lumikasat yltää melkein räystäisiin asti.
Mummo voivotteli, kun olin laittanut vain yhden lapsen hänelle. Sanoin, että jos nyt autolastillisen olisin sinne lapsia laittanut yhtä yötä varten, olisi mummolle vain tullut kamalasti lakanapyykkiä ja hyvässä lykyssä kaivosta loppunut vesi. Nauttikoon poika nyt siellä oman huoneen ylhäisestä yksinäisyydestä, mankeloiduista lakanoista,
mummon hyvästä ruuasta, sekä saunanjälkeisestä takkatulesta...

Koko talvi on sujunut hyvin vähillä taudeilla. Ensimmäisen kuumetaudin sai eilen ekaluokkalainen, jota nyt on lääkitty vähän joka lähtöön. Iltaa kohden näyttää muuttuvan kurkunpääntulehdukseksi ja on pariin otteeseen käyty hengittämässä pakkasilmaa hengityksen helpottamiseksi.
Kun kuume hohkaa oikein korkealla, makaa kuin raato, mutta kun antaa lääkettä ja olo helpottuu, on kirjaimellisesti hyppyapina. Viime yönä kuumeinen mies unenhorteissaan komensi minua:
- "Ollaan, äiti, sotaa!"

Partureiden joukkotyöttömyys olisi edessä, jos tämänsuuntainen omavaraisuus leviäisi laajemmalle: minä ajelen koneella seitsemän miehen hiukset ja yksi isoista tytöistä leikkaa siskojen hiukset. Tirtetta sai eilen hyvin kauniin polkkatukan ja nyt ei tarvitse tapella enää takkujen kanssa.
Muistelin, että itse olen viimeksi maksanut hiusteni nypräämisestä pari viikkoa ennen naimisiinmenoamme ja siitähän on jo aika kauan.
Kun pidän pojille "päänajelupäivää", mies tekee aina säästölaskelmia, kuinka paljon olen hommalla tienannut.

Kalliksi ei tämänpäiväinen herkkuruokakaan tullut. S-marketista saa lauantaisin grillibroileria 3,90 kappale.
Palastelin kolme kanaa kattilaan, litra kuohukermaa päälle, currya, suolaa ja pippurisekoitusta sekaan. Riisin ja maissin kanssa söimme.
Kanoja ostaessani ajattelin, että kyllä taatusti yhden tipun rehut ovat maksaneet enemmän kuin tuon neljä euroa. Käsittämätön yhtälö minulle.

Aamupäivällä hain lukiolaisen ensi jakson kirjat: 80e. Englannin kirja unohtui, mutta "teemme" sen kumittamalla tehtävät siskon vanhasta kirjasta. Pakko oli tehdä pieni heräteostos kirjakaupan kassalla: suloinen belgialainen suklaapala punakultaisessa paperissa ja teksti "I love You". Arvatkaa, kenen rahastuslaukkuun sen piilotin?
(Ystävänpäivänä hän nukkuu päiväunia minun kainalossani.)