Veimme eskarilaista päiväkotiin, minä, lapsenlapsi ja Tirtetta uudella polkupyörällään. Pilvistä ja kylmää oli ja poistullessa näkyi mereltä hyökyvän paksu sumupilvi. Sumu nousi ja peitti maiseman kylmään, kosteaan ja puistattavaan utuun.
Muistelin silloin, kuinka koko haaveilevan nuoruuteni uneksin muutosta meren rannalle. Tyttökirjoista saatu mielikuva meren läheisyydessä asumisesta vaikutti hyvin romanttiselta ja kaukokaipuuta tyydyttävältä. Vietinhän lapsuuteni ja nuoruuteni sisämaassa ja suurehkon järven rantaan pääsi kipaisemalla joko metsän poikki tai polkupyörällä pitkin naapureiden pellonvierustoja. Meri tuntui silloin jotenkin kaihoisalta, järvi arkiselta.
Nyt olen 16 vuotta asunut aika lähellä merta ja haluaisin mahdollisimman pian päästä muuttamaan niin sisämaahan kuin suinkin mahdollista ja mahdollisimman kauas merestä. Jos täällä ei tuule, niin kosteus ryömii luihin ja ytimiin ja kuumalla kesähelteelläkin täytyy verhota käsivartensa, kun kylmä tuulenvire käy mereltä. Vaikka pihamme on lähes umpinainen, niin aina siellä tuuli pyörii ja pöllyttää hiekkaa silmille. Lasten hiekkalaatikoitakin olen alkanut vihata täällä sen ainaisen pölinän takia.
Monet tuntevat Hietaniemen uimarannan, joka sijaitsee tässä melko lähellä. Paikka on monen auringonpalvojan "paratiisi", kun parempaakaan ei ole tarjolla. Tämän kuudentoista vuoden aikana olen käynyt yhden ainoan kerran uimarannan tuntumassa ja silloinkin olin miehen kyydissä, kun hän ajoi rannalle vievää bussilinjaa 55A. Uimassa siellä "Hietsussa" tai yleensäkään koko meressä en ole käynyt kertaakaan. (Tulkaapa kurkkaamaan tuohon kanavan reunalle lämpimänä kesäpäivänä: nuuhkikaa ja katsokaa. Minä vain kysyn: houkutteleeko uimaan?)
Meidänkin perheessä on muutama uimahirmu, jotka pulikoivat ihan hyvillä mielin vaikka missä lotakossa. Saavat minun puolestani, mutta suihkussa saavat käydä uimareissun päälle.
Uiminen Puulaveden aalloissa on sellainen elämys, että sen kuvailemiseen ei äkkiseltään riitä suomen- eikä savonkielen sanavarasto.
Ne kerrat kun olen meren lähelle joutunut,olen ihmetellyt mikä siinä on ihmeellistä. Tietysti sisämaahan syntyneenä ei voi olla aivan puolueeton.
VastaaPoistaNykyisin asun meren vaikutuksen piirissä, en sentään näe sitä.
Tuulee, aina (lähes) tuulee.
Mutta kesäilta, tyyni järven pinta, sauna lämpiämässä, voittaa meren viehätyksen arvoituksellisuuden.
Sanoo savolainen!
Minä olen kotoisin järviseltä alueelta ja joki oli uimapaikkani kun se virtasi ihan melkeen vieressä. Mulle meri on vieraampi. Vasta vanhempana saaristolomailuilla tullut tutuksi ja jotenkin koen sen pelottava, siksi en nauti esim laivalla olosta. Saaristomaisemat on kyllä toki kauniita ja siellä on oma ihana tunnelmansa, mutta kyllä se mun juttu on tuttu ja turvallinen järvi!
VastaaPoistarakastan merta...ja sitä,jos mitä jäin sieltä helsingistä kaipaamaan(Mutta...en koskaan enää haluaisi muuttaa takaisin,varsinkaan suuren perheeni kanssa).Tuo Hietaniemi on tuttu paikka mullekin,mutta en määkään koskaan käyny siellä uimassa,syksyisin rakastin kahlaamista hautausmaan vaahteran-lehdissä:)
VastaaPoista