Jauho-ja perunakuorma

Kuhertelevainen pariskunta roudasi eilen hyvin mieleisen mummolankuorman meille. Näköjään lomailu tehnyt hyvää. Huhtikuun 26. päivä on suvullemme aika mielenkiintoinen: kolmella, aika läheistä sukua olevalla henkilöllä on syntymäpäivä tuolloin. Kuopion veljellä oli juhlistettu muutamaa merkkipäivää. Totean vain, että vanha mies alkaa Pikkuvelikin olla. (Ja kun muistelen hänen syntymäänsä, totean, että hui-hui, kuinka vanha siskovanhus alan itse olla.)

Äitini oli laittanut muun muassa kauniin lasipullon, jonka kyljessä lukee "Kultainen Kaste kylmäpuristettu kotimainen Rypsiöljy, valmistaja: Taka-Piippaharjun Puristamo Oy, Hankasalmi " Jälleen uusi, mielenkiintoinen, kotimainen yritys tutustumista varten. Taka-Piippaharjukin kuullostaa hyvin kodikkalta.
Perunan ja porkkanan lisäksi kuormassa oli vehnä,-ruis- ja spelttijauhoja, spelttirouhetta ja pakastemarjoja kylmälaukullinen. Äidin oikeassa uunissa paistama ruisleipä ja pullat on sellaista arvotavaraa, että niiden arvoa ei lasketa rahassa.
Äidin kipeytynyt jalka vähän mietityttää, toivottavasti lääkäri keksii sille tänään jotakin helpotusta. Ei ole helppoa kahden vanhan isolla tilalla paarustaa, jos toinen on jalkapuoli ja toinen muuten vain heikossa kunnossa.
Onneksi osaavat ottaa huumorin kannalta satunnaisen huonomuistisuuden. Vielä en ole huolissani heidän tolkustaan.

Mies lähti kuuden jälkeen kuntosalille. Tulee sieltä ajoissa, jotta lähtee varmuuden vuoksi näyttämään oikean pysäkin yhdelle isommista lapsista. Koulun pääsykokeesta kun ei kukaan halua myöhästyä, eikä varsinkaan eksyä sinne mennessä, sovimme, että ei tarvitse ainakaan menoa jännittää, kun isi lähtee saattamaan.
Vaikka katsoo kartasta ja aikataulukirjasta ja pyytää apua muilta matkustajilta, on täällä aika helppoa joutua oudoilla seuduilla hakoteille. Ja varsinkin, jos suuntavaisto on hutera ja taipuvainen eksymään.

Huomasimme, että mies saa olla töissä yhden pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kuljettajien mieleisimmän työvuoron: vappuyön. Saattaa olla jopa kaikkein riehakkain yö aattoöistä. Uudenvuodenyön menoa hiukan hillitsee sääolosuhteet, juhannusaattoyö on täällä ihan villasukankutomista, mutta vappuna on hurja meno, satoi tai paistoi. Eikä siinä auta yhtään, vaikka kuljettaja asennoituu työvuoroonsa hilpeällä mielellä. Vaikka olisi silmiä joka puolella ja bussi kuorrutettu peilein, saa kaupungissa joka metrillä pelätä auton alle hoippuvia puolitajuttomia juhlijoita. Kun lisäksi auton sisällä on toista sataa riehuvaa päihtynyttä huutelijaa, saa kuljettajan varaenkelitkin tehdä täyttä vuoroa. Tarkoitus kun olisi saada reitti ajettua ja kyytiin tulleet matkustajat toimitettua haluamalleen pysäkille. Sekin asia kun on monella kyytiintulleella ihan hämärän peitossa.
Ainoa positiivinen asia sen yön vuorossa on, että taatusti ei tule uni silmään eli hyvin pysyy hereillä.

Eskarilainen on vielä viemättä, Tirtetta heräsi hyväntuulisena. Oli ollut isosiskon huoneessa yökylässä ja sai nukkua rauhassa.
Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.