Onko niillä senteillä niin väliä?

Mieheni tykkää kovasti laskea ja tilastoida. Minä tein tänään ontuvalla päässälaskutaidollani tilastoa niinkin mielenkiintoisesta aiheesta kuin hiivan hinnankehitys viimeisen puolen vuoden aikana ja hinnannousun vaikutus suurperheen talouteen.

Iltasämpylöitä varten otin ostoskoriini S-marketin kylmäkaapista hiivapalan ja oikeasti piti laittaa käsi suun eteen, jotta sain älähdyksen vaimenemaan vieressä kermoja valinneen rouvasihmisen kuuluvilta. En ollut aikaisemmin noteeranut, että viime vuoden marraskuusta tuorehiivapalan hinta on noussut kymmenellä sentillä.

Laiskana leipomisviikkona ostan 5-6 palaa hiivaa. Kaapissani on myös kuivahiivaa varalla äkillisiä leipomispistoja varten, mutta tuorehiivan reipas toiminta ja taikinan "siunaantuminen" saa minut useimmiten käyttämään tuorehiivaa.

Laskelmani perustui tällä kertaa siihen tosiasiaan, että joudun "etsimään" kuukaudessa kaksi euroa enemmän rahaa hiivan ostoon, kuin puoli vuotta sitten. Löytyy joukko tuhahtelijoita "sehän on vain kaksi euroa?"

14-henkisen perheemme kuukauden ruokamenot huitelevat aika tarkasti 1600 euron tuntumassa. Oikeastaan ne ovat jo useamman vuoden olleet aika lailla samalla tasolla. Hiivan osuus on tietysti tuosta summasta marginaalinen. Kaikki ruokakaupassa asioivat kuitenkin tietävät, että vuodenvaihteen jälkeen kaiken ruuan hinta on noussut merkittävästi. Etenkin viljatuotteiden kohdalla korotukset ovat olleet tuntuvia.

Se, mitä tänään pohdin, liittyi siihen, kuinka minä kotiäinä voin nostaa tulojani kuroakseni umpeen esimerkiksi tuon hiivan hinnannousun. Löysinpä ratkaisunkin: keräämällä viikossa viisi ylimääräistä kaljapulloa kylänraitilta!

(Tässä vaiheessa kukaan matemaatikko älköön kysykö, mitä aion tehdä kuroakseni umpeen lapsilisien laskun kahdella sadalla eurolla kuukaudessa. Se asia on edelleen ratkaisematta.)

Nyt kyllä näyttää pullojenkeruun suhteen tulevan kovaa kilpailua, sillä tänäkin aamuna vilisti täällä useita Romanian  "turisteiksi" nimettyjä henkilöitä pullopussiensa kanssa. Eipä silti, että olisi kovin suurta pelkoa nähdä minun viilettävän tuolla päivät pääksytysten pullojen perässä, mutta kohdalle sattuvan pullon ja tölkin laitan kyllä talteen, ellen ole menossa vaikkapa opettajan tapaamiseen koululle.

Pienenä esimerkkinä tuon pullonkeruuhomman merkityksestä: tämän päivän kauppareissulla maasta nostamieni pullojen hinnalla saan kaupasta puoli litraa maitoa. Laittamalla tyhjän lasin pöydälle, ei se ihan itsestään maidolla täyty.

Köyhyys lisää kekseliäisyyttä. Väljän rahan aikoina saatan ostaa kaupasta aika heppoisin perustein esimerkiksi paahtoleipää. Nyt onneksi on leivänpaahdin rikki. Tällä viikolla olen joka ilta ennen nukkumaanmenoa leiponut litran sämpylätaikinan ja jättänyt sämpylät odottamaan liinan alle seuraavaa aamua.

Kovin montaa tuntia ei ehdi leipomisesta kulua ja välillä vaaleampi leipä aamupalalla on mukavaa vaihtelua.

Tämän illan kahdelle tusinalle jättikokoisia sekaviljasämpylöitä tuli hintaa alle euron, vaikka käytin "kallista" hiivaa ja kunnon kimpaleen voita leivonnassa. (Lisäämällä voita sämpylätaikinaan vähenee leivänpäällisvoin tai -levitteen tarve, kun leipä on itsessään mehevää.)

Vielä niihin laskelmiin: pelkkä hiivan hinnannousu tarkoittaa sitä, että vuodessa  maksan 24 euroa enemmän hiivasta, kuin viime vuonna. Ja se oli siitä leipätaikinasta vain se hiiva...