Rento lounas bussinkuljettajan kanssa

Koska sen hääpäivän juhlistaminen pääsi ihan unohtumaan, olin ajatellut, että voisimme poiketa miehen kanssa vaikka lempikiinalaisessa syömässä jokupäivä. Tänään sitten totesimme ihan yhdessätuumin, että eipä maksa vaivaa, kun paljon enemmän nauttii yhdessäsyömisestä oman pöydän ääressä.
Söimme hiukan myöhäistä lounasta, kello lähenteli kahta, mutta hiljaisuus ja rauha oli niin harvinainen, että rento ruokahetki tuntuu vieläkin niskalihaksissa.
Työläistytär (sieltä vanhimmasta päästä) piti vapaapäivää ahkeroituaan koko viikonlopun ja pyysi pikkutytöt huoneeseensa "tyttökerhoon". Sehän pitää sisällään herkkuja, leffaa, kynsilakkaa, jumppamattoa, maalausta ja siskon pikkutavaroiden tonkimista. Kun asetuimme miehen kanssa syömään, ei koko talossa kuulunut hiiskaustakaan, kun tytöt mussuttivat herkkuja isosiskon vuoteella istuen ja lasten elokuvaa katsellen.
Ei kaivattu kiinalaisia pöperöitä, kun nostin uunista kylmäsavulohikiusauksen ja söimme sitä keitettyjen punajuurien kanssa suurella antaumuksella. S-marketista oli mukaani tarttunut Fazerin Suklaakakku punaisen hintalapun ansiosta ja jälkiruuaksi saimme täytekakkukahvit.
Kumpikaan ei kyllä muistanut, milloin viimeksi olisimme syöneet kahdestaan kotona kenenkään häiritsemättä. Viime kesänä oli kyllä yksi historiallinen aamu, kun söimme "brunssia" parvekkeella paahtavassa helteessä ja lapset olivat jossakin, varmaan talon toisella puolella ulkona melskaamassa.

Minulla oli kolmelta Taivallahden koululla palaveri opettajan kanssa ja sieltä käväsin vielä Kamppikeskuksen kirjakaupassa hakemassa lukiolaisen ensi jakson kirjat. Satanen riitti tällä kertaa, tosin vihkot unohdin ostaa.
Mies oli sillä aikaa lähtenyt töihin ja tulee kotiin puoli kolmen maissa yöllä.
Vuoden vaihteessa miehen työpaikalla muuttui historiallinen käytäntö, kun henkilökuntakuljetukset lopetettiin. Nyt ne kuljettajat, jotka eivät pääse ominneuvoin työmaalle, saavat valita sellaiset työvuorot, että voivat kulkea työmatkat julkisilla liikennevälineillä. Meillä mies päätyi kehotuksestani ratkaisuun, että jatkaa yövuorojen tekemistä ja käyttää tarvittaessa taksia työmatkoilla. Muutama kaksikymppinen kuukaudessa taksimaksuihin on joka tapauksessa vain rahtunen oman auton käyttökustannuksista. Verotoimistosta kehottivat säästämään kuitit, mutta todennäköisesti taksimatkoista ei tule vuoden aikana edes työmatkakulujen vähennykseen tarvittavaa omavastuuosuutta täyteen.
Miehen luonnolle vain ottaa istua taksissa toisen kuskattavana. Edelleen saan muistutella hänelle, että vaikka meillä jäisi ylimääräistä rahaa autoa varten, olisi hulluuden hulluutta ostaa auto, jos asuu metroaseman vieressä ja talon kulmilta pyyhkäisee raitiovaunu ja kivenheiton etäisyydellä vähintään 30 eri bussilinjaa posottaa vajaan kilometrin matkan keskikaupungille.(Ja kotitalon toisella puolella on taksipysäkki, jossa tavallisesti vartoo tusinan verran vapaita autoja.) Miehellä on kaiken lisäksi työsuhde-etuna vapaalippu koko pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen.
Saapahan mies muutaman minuutin huokasta milloin minkäkinlaisen auton takapenkillä työvuoronsa päätteeksi.
Yhtenä yönä oli kiivennyt upealle nahkaistuimelle ja todennut kuljettajalle, että "onpa sulla hieno Mersu!"
Kuljettaja vastasi vähän näreissään: "ei tää oo mikään Mersu, tää on Hyundai".