Päivän kierto

Koska blogiesittelyssäkin sanotaan, että kirjoittaja "tuulettaa ajatuksiaan", niin luvalla nyt pitää vähän päätä tuuletella.
Meidän "kodinhoitohuoneessa" (kaksineliöinen koppero pikkuvessan takana) ynisee tyytyväisyyttään uusi, musta kiinalaiseni. Koska Verkkokaupan huolto, myynti ja takuuasiat toimii aina kiitettävällä varmuudella, aion seuraavaksi ostaa sieltä uuden Moccamasterin sekä muutkin tietokone-,pelikonsoli- ja puhelinjutut, joita tulevaisuudessa tulee hankittavaksi.
Ilman alttiisti palvelevaa Pikkuveljeä tämänpäiväinenkin episodi olisi selvinnyt raastavalla, tuskaisella hitaudella.
Minulle kun tulee aina jotenkin syyllinen olo, kun joku vempain menee omia aikojaan rikki. Jos minä suutuspäissäni rikon jotakin, on se ihan ymmärrettävää, mutta kun tuollaiset tekniikan ihmeet alkavat oikutella minun käytössäni, syytän itseäni. Nyt vielä tuskaisuuttani lisäsi ajatus, että jos en saa saman vuorokauden aikana pyykkikoneasiaa entiselle tolalleen, on minulla edessä kalliinkarvaita reissuja pihan poikki talon pesutupaan. Kalliita sen takia, että viimeksi kun jouduin siellä käymään pesupuuhissa, koneellisen pesu rapsautti kännykkälaskuun 3,57 euroa lisää. Sillä pelillä on muutamassa päivässä kiskaistu isännän tili pesutuvan viemäriin, kun kotosalla odottelee ensimmäisen kiireellisyysluokan pyykkiä rapiat 20 koneellista.
Eli nyt on bussinkuljettajalomalaismiehen muijan elämä taas raiteillaan, kun pyykkikone laulaa entiseen malliin.
Pikkuveli toivottelikin lähtiessään, että "nyt saat todennäköisesti huokaista helpotuksesta seuraavat 800 koneellista."

Päivän kohokohta piti alunperin olla se, kun pikkutyttöjen kanssa kävimme aamuauringon helliessä Kierrätyskeskuksessa. Täältähän sinne on matkaa kilometrin verran ja iloisesti jaksoi Tirtettakin matkan kävellä.
Oli mukava huomata, että tytöt riemastuivat reissuehdotuksesta niin paljon, että sellaisia riemunkiljahduksia ei saa aikaan ehdotus Cittariin menosta. Kyllä minustakin Kierrätyskeskus on moninverroin jännempi ostospaikka kuin Citymarket.
Ilmaistavarapuolen löytöinä kulki mukanamme kotiin siisti mikrouunikupu, vaatteita ja nippu uusia pehmustettuja postituskuoria.
Kenkiä löysin lapsille neljä paria hintahaarukalla 1-3 euroa. Aamulla olimmekin joutuneet laittamaan tokaluokkalaisen kengät roskiin, kun pohja oli revennyt auki. Joutui menemään kouluun sisäpelikengissä, mutta löysin hänelle kolmen euron  kengät. Eskarilainen sai mieleisensä kumisaappaat eurolla. Helppoa ja vaivatonta!
Tytöt löysivät hyvin mieleisiä leluja: Tirtetta pieniä posliinisia astioita ja eskarilainen eläinleluja. Olen kai aiemminkin sanonut, että ostan hyvin mielelläni lapsille heidän haluamiaan leluja kirpputoreilta tai kierrätyksestä, jos hinta on asiallinen. Nytkin tytöt saivat valita ihan mitä halusivat ja heidän lelunsa maksoivat kuutisen euroa. Kallein leluostos oli eskarilaisen upea musta pehmopuuma, joka maksoi 3,50.
Minä hehkutin taas löytämilläni täyspellavaisilla astiapyyhkeillä, jotka näyttivät nimikirjailujen perusteella museotavaralta. 1,50e on pilkkahinta sellaisista aarteista.

Aamulla saamme taas lapsenlapsen sulostuttamaan päiväämme. Yksi hammaslääkärikeikka on tiedossa ja kahdeksasluokkalainen tekee kotona taksvärkkiä. Käsityöläislapsi menee pitkin hampain kouluun taksvärkkipäivänään, koska sanoin, että minulla ei ole varaa kahteen laiskaan työläiseen.
Nyt menen ihastelemaan, kuinka ihanan puhdasta pyykkiä voi pestä pesukoneella.
(Muistakaa olla kiitollisia omista pyykkikoneistanne.)