Kiinalainen ystäväni ei enää jaksanut tätä menoa. 810 kertaa kieputella elämän raadollista puolta sisuksissaan riitti hänelle. Siksi "hänelle", koska näin suuren perheen pesukoneella on oikeasti persoona ja hänen täytyy olla oikeasti olemassa ja läsnä tiiviisti elämän jokaisessa päivässä.
Parina päivänä hän oli oirehtinut ja kuiskaten sanoin aamulla miehelle:
- "Tuo pesukone ei varmaan enää kauaa jaksa." Odotin kärsivällisesti, kun hän vaivoin sai tehtyä loppuun aamun ensimmäisen satsin. Sitten menimme pikkutyttöjen kanssa käymään Kierrätyskeskuksessa ja sieltä tultuani latasin vielä epäröivän kuorman pyykkiä. Puolessa välissä ohjelmaa hän alkoi tehdä kuolemaa ihan todella. Kuuma pesuainevesi pulpahteli sykäyksittäin pesuainelokerosta pitkin lattiaa ja murheellinen, tasapaksu jurnutus jatkui ja jatkui. Hän ei enää löytänyt keinoa selviytyä elämän koettelemuksista. Kauaa en sitä tuskaa katsellut, vaan painoin kylmänrauhallisesti mustanpuhuvaa "power off" -kytkintä ja hänen tuliset tuskansa loppuivat. Viimeistelin tekoni vielä sulkemalla vesihanan ja irrottamalla virtajohdon. Tuolla hän nyt lepää suuri musta suu ammollaan.
Annoin hänelle myös anteeksi teon, jonka hän teki tahtomattaan. Tähän viimeiseen, keskenjääneeseen koneelliseen hän oli levittänyt sisuksistaan jotakin ruskeanmustaa hmm... ainetta. Äsken yrittelin pestä sitä pois rankan valkaisevan pesuaineen kanssa lakanoista, pellavapyyhkeistä ja vanhimman pojan vaaleasta kauluspaidasta.
Koska olen aikalailla paniikissa ystäväni näin jätettyä minut ja lonkkaproteesien kanssa keikkuvasta miehestä ei ole pesukoneita roudaamaan, lähetin kiireisen tekstiviestin Pikkuveljelle ja heti perään hätääntyneen avunpyynnön hänen työsähköpostiinsa. Olin jopa löytänyt kiinalaiseni syntymätodistuksen, jolla todennäköisesti hautaustoimisto (Verkkokauppa) osoittaa minulle jotakin myötätuntoa asian johdosta. Takuuehtoihin kun ei ole vielä keksitty laittaa käyttörajoituksia suurperhekäyttöön. Pikkuveli vastasi oikopäätä viestiini, hän on tulossa auttamaan vauhkoa siskoaan.
Kiinalaista ystävääni jäivät kaipaamaan eteisessä epävarman näköisenä torottavat kolme kukkurallista korillista pesuaineveden kastelemia niin sanottuja likapyykkejä.
Kiitos päivän nauruista, tämä oli loistavasti kerrottu! :-D
VastaaPoistaKiitos, Kirjuri myötäelämisestä.
VastaaPoistaOdottelen tässä ruumisvankkureita saapuvaksi.(Verkkokaupan nokkakärrit)
Kuolintodistustahan ei voida kirjoittaa, ennenkuin vainaja on todettu kuolleeksi. Arvaukseni on, että Verkkokaupan punatakkiset eivät ryhdy elvytystoimiin. Vaan eihän sitä koskaan tiedä. Elämän puolesta pitää taistella loppuun asti.
Olipas traaginen tarina! Niin ne ystävät meidät jättävät, kun mitta tulee täyteen. Vauhkoksi tuollainen tilanne tekee kenet tahansa.
VastaaPoista:DDD
VastaaPoista"Osanottoni"
Ei ne kiinalaiset ole kuin ennen, uljaasti jaksoivat vuodesta toiseen, nyt hyvä jos sen vuoden. Toivottavasti ovat ripeitä koneen kanssa siellä hautuumaalla.
VastaaPoista:DDD, olikohan se kiinalaista soijakastiketta se ruskea mömmö?
VastaaPoistaMarkka: Kun kiskoimme konetta pois sijoiltaan, oli lattialla kasa ruosteista jauhoa. Luulen, että kone hötkäisi jostakin uumenistaan pesuveteen ruostetta, joka värjäsi vaatteet.
VastaaPoista