Satavuotiaan ihanuutta odotellessa

Viikonpäivät menee minulla vähän sekaisin. Eilinen perjantai ei tuntunut perjantailta, vaan pyhäpäivältä ja tästä päivästä ei nyt meinaa saada tolkkua, mikä tämä oikein on.
Eilinen "Tanskalaisen Maajussin" jakso unohtui tyystin sekä minulta, että Maatalouskoululaiselta ja nyt on iso muistutuslappu keittiön kaapin ovessa, että muistamme tämänpäiväisen uusinnan. Muu maailma unohtuu tanskiksen seurassa. Hänen elämäntapansa tuntuu niin kovin tavoittelemisen arvoiselta.
Aamulla saatoin kolme omaa poikaa ja yhden naapurin pojan savate-treeneihin. Metrossa yksi omista pojista kurkkaa kassiinsa ja huomaa, että sisäpelikengät olivat jääneet kotiin. Viime minuutilla isi sitten kiikuttaa meille kenkiä ja innokkaat pojat pääsivät harkkoihinsa.
Siitä seurasi sitten aika yllättävä, harvinainen tilanne: istuimme miehen kanssa kahdestaan, ilman ainuttakaan lasta, metron penkillä matkalla kotiin. Kova työ oli miettiä, milloin viimeksi olemme ajautuneet samaan tilanteeseen. Todennäköisesti siitä on aikaa viisi vuotta, kun vietimme kaupungilla kuherruspäivän.

Lapsenlapsi ajautuikin sitten yöpuulle tätinsä viereen. Tekee hyvää 17-kesäiselle, kun saa ottaa täysvastuuta kintussaroikkujasta.

Eilen illalla mies sanoi minulle ennen nukahtamistaan:
- "Sinä olet ihana vielä satavuotiaana."
Jos neljävitosena  on niin raihnainen, ettei aamulla herättyään jaksa edes lattialta kumartua sukkaansa nostamaan, on satavuotiaana luvassa tosi ihana elämä. Toivon totisesti, että Luoja korjaisi minut pois ennen satavuotispäivää, vaikka en enää olisi ihanakaan. Miehen haaveita satavuotiaasta vaimosta en käynyt romuttamaan.

Katselin kotipihan kukkapenkkejä kaihomielellä. Sieltä löytyisi ropsuteltavaa ihan mukavasti. Ainoa hommaa hankaloittava tekijä on riittävä suojautuminen puskissa vaanivilta huumepiikeiltä. Työ täytyy ihan turvallisuussyistä tehdä taktiikalla ensin työkalu, sitten silmäily, sitten hanskakäsi. Taloyhtiön pihatalkootkin taitaa mennä kesäkuun puolelle ja silloin on monet hommat jo pahasti myöhässä.

Ulkona juoksentelevien ipanoiden nälkää odotellessa täytyy käydä käsiksi lempipuuhaani, pyykkihommiin.