Ihan kivoja asioita ja kenkä meressä

En ihan varmaksi muista, sanoiko äitini mummolan kuorman olevan tulossa keskiviikkona vai torstaina, mutta enpä ilkiä tuota ennään ruveta kyselemmään, kun olen Pikkuveljeltä varmaankin kaksi kertaa kysynyt, että "ai, mikä päivä se olikaan, kun tulette mummolasta?" ja äidille olen kerran soittanut ja asiasta keskustellut siinä yhteydessä, kun äiti kyseli, mitä kuormaan laitetaan.
Selkeää hataruutta on muistissani: maanantaina käppäilimme miehen kanssa (!) pikkukauppaan ostamaan kurkkua Maatalouskoululaisen eväsreppuun, leipää ja mämmitäydennystä ja minun piti nolona soittaa Maatalouskoululaiselle, että "mitäs me lähdettiin täältä kaupasta hakemaan".
Joka tapauksessa, tulkoot mummolan kuorma milloin tahansa, sitä jaksaa odottaa. Perunoita en nyt kuitenkaan osta, kun mummo lupasi tyhjentää kellaria. Minä käskin lähettämään tänne perunoita siitä päästä, mistä sukkelammin tarvitsee syödä pois. Peruna kuin peruna, kunhan on papan peruna.
Semmoinen hassu juttu oli mummolle sattunut viimeksi tänne kuormaa laittaessaan, että oli laittanut viimeiset puolukkansa tänne. Nyt sitten ovat mummo ja pappa ilman puolukoita. (Jaa, mutta jos tätä Kangasniemellä puolukoittensa kanssa tuskailevat pakastimentyhjentäjät lukee, niin seuraavalla Mikkelin reissulla heittäkää pieni nyytti puolukoita Lautakankaalle, niin tulkaa sitten juhannuksena käymään Lautakankaalla uudestaan, niin laulan teille palkaksi puolukoista mummolan pihalla "Oi, katsohan lintua oksalla puun".)

En sanoisi, että on ollut kiirettä pyhien jälkeen, mutta railakas meno asioiden perässä kyllä on ollut.
Ja oikein hyvä mieli kaikesta sattuneesta ja tapahtuneesta. Ihan päällimmäisenä on tietysti mielessä se, että lukiolaispoika kävi tänään työhaastattelussa ja innostui menemään kesätöihin.
Täällä tuollaisen puhelinmyyntityön saaminen on kohtuuhelppoa suomenkielentaitoiselle, mutta kyllä hyvä mieli on siitä, että lapsi saa toimeksi ja hankkii tienestiä itselleen. Tilasin, vaikka olisi osannut itsekin tilata, pojalle verokorttia. Toisen kerran tulin hyvin iloiseksi siitä, että verotoimiston virkailija puhui hyvin virkeää savon murretta. Minä kannatan oikein täydellä sydämellä, että suomalaiset rohkeasti antavat puheestaan kuulua synnyinseutunsa tai asuinpaikkansa. Mikä ihmeen suuntaus se on, että tavallisessa puhekielessä savolainen kieli pitäisi oikoa kirjakielelle? Kyllä virastoasioimistakin huomattavasti piristää, jos puhelun lopuksi kuulee: "pistetäänppäs kirrjjettä tulemmaa!"
(Ja ihan yhtä lailla ilahdun muidenkin murteiden kuulemisesta. Älköön kukaan loukkaantuko.)

Huomenna mies menee/pääsee/joutuu/saa mennä töihin. Talviloma kului kesäisissä tunnelmissa. Mies on ollut hyvin innoissaan, kun on päässyt vähän aloittamaan kunnon kohentamista = vatsan pienentämistä.
Istumatyö yöaikaan on liikuntarajoitteiselle suuri riski lihoa. Yksitoistatuntista työpäivää iso mies kun ei ihan pelkällä salaattikupilla jaksa.
Syyttävä sormi tietysti kohdistuu "syöttäjään". Minulla on ruuanlaiton suhteen kyllä kuitenkin täällä se periaate, että "ota tai jätä". Pyrin tekemään siinä mielessä kompromisseja, että laittamani ruoka maistuisi mahdollisimman monelle. Ja kyllä se toisaalta on äidin vastuukin siinä asiassa, että ainakin lapset saavat ruokaa vatsansa täyteen, mies elää puoli päivää vararavinnollaankin.

Lähipäivien ohjelmaan täytyy mahduttaa nokkosenhakureissu. Äitini ei ole enää vuosiin laittanut pinaattia puutarhaan kasvamaan, vaan käyttää tyystin nokkosta. Nokkosen ravintoarvo on ihan toista luokkaa, kuin pinaatin.
En ole aikaisemmin täällä nokkosta kerännyt, mutta huomasin, että vallan mainiosti sieltä Lapinlahden puistikosta voi kerätä vaikka nokkosia, ei siellä ole yhtään enempää päästöjä kuin Lauttasaaren metiköissäkään. Ja kyllä ne keittäessä pienet pöpöt kuolee.

Eilen kaupat  myivät maitoa puoleen hintaan. Ainakin 30 litraa sitä rahtasin ja nyt saa kaksi päivää hyvällä lykyllä huilata.
Lapsenlapsi ei tullut tänään mummon hoiviin, koska korva alkoi valuttaa märkää ja  oli äitinsä kanssa käynyt huutoreissulla terveysasemalla. Perjantaina korvaa puhdistetaan imulla uudelleen. Laps´riepu.
Soittivat äsken kävelyltä. Pitää kuulema joka kivi kääntää. Kuulostaa ihan maanviljelijältä.

Tokaluokkalainen potkaisi eilen vahingossa kenkänsä mereen. Oli ollut naapurin pojan kanssa katselemassa silakanonkijoita Lauttasaaren sillanposkessa. Kalastajasetä oli onkinut kengän takaisin.
Kävimme ostamassa sellaiset kengät, ettei lentele enää jalasta.