Kun perunamaalle ei pääse, pitää haaveilla siitä

Eilen pieni alakulo meinasi saada minussa vallan, kun tunsin itseni uupuneeksi siitä, etten voi olla mitenkään äidille ja isälle apuna ja tukena. Siis se, että ei voi tehdä, uuvutti minut. Totta kai taustalla oli hyvin voimakkaana myös tietoisuus siitä, että ennemmin tai myöhemmin joudun antamaan isän ja äidin pois.
Joka kerta, kun he ovat sairastuneet vakavasti, olen sitä luovutustyötä tehnyt ja sitten päässyt jonkinlaiseen rauhaan siitä asiasta, mutta välillä lapsuuden sidokset vanhempiin taas vedetään tiukemmalle.
Aamulla oli pakko soittaa äidille, kun oli niin huoli. Mutta kun äiti vastaa puhelimeen, kippasi huoli kottikärrinsä kumoon, kun äidin touhukas ääni sanoo:
- "No mitä nyt? Mun pittää männä nyt sinne laporatoorioon.."
Eli entinen touhu ja meno oli siellä kuitenkin. Eihän tosiasiat mihinkään muutu, mutta mieleni otti uuden suunnan.
"Rentouttakseni" ajatuksiani lähdin yksin käymään Kierrätyskeskuksessa, kun menijät olivat menneet ja Tirtettakin veteli pitkiä unia isosiskon yökylässä. Lähinnä tuon tavaroidenvääntelyreissun merkitys oli terapeuttinen.
Maatalouskoululainen pesii nyt siellä Kuopiossa veljeni luona. En ole edes ottanut tolkkua, minä päivänä suunnistavat Kangasniemelle. Muutama homma on siellä tärkeysjärjestyslistan ykkösenä, toivottavasti velipojan työlista on kutakuinkin samansuuntainen. Maanmuokkauskone, mikä lienee oikealta nimeltään, olisi saatava kuntoon ja kasvimaa käännettyä. Jos onnistuvat saamaan koneen uunipuiden tekoon, on puusouvi tietysti yhtä tärkeä työ. Metsään heidän täytyy joka tapauksessa keritä jo Maatalouskoululaisen työsuunnitelmankin mukaan.
Ja kun puutarha on käännetty, saavat laittaa ensimmäiset perunat multaan kiireen vilkkaa. Sitten Kuopion veli tarkistaa, että mummolla on riittävästi varattuna siemenperunaa myöhäistä perunaa varten. Jos yöpakkaset hellittää, maatalouskoululainen voi mummon ohjeiden mukaan aloittaa jo juurikasvien kylvämisen.
Sitten kun Maatalouskoulainen haluaa tehdä pientä välityötä, voi koko nurmen jo haravoida ja kukkapenkit kitkeä ja harata. Marjapensaiden kunto pitää tarkistaa, ennenkuin lehdet kasvaa suuremmaksi ja tarkistaa, näkyykö tuholaisia.
Jos aikaa jää, mummo on haaveillut kasvihuoneesta talon länsikulmalle. Jos se ei vielä tänä keväänä toteudu, voitte pohtia tomaatin ja paprikan taimille suojaiset, aurinkoiset kasvupaikat vanhan talon seinustoilta. Navetan vanhoja ikkunalaseja löytyy varmaan ladosta. Mummo kyllä sanoo, milloin ne taimet voi istuttaa ulos, mutta todennäköisesti menee kesäkuun puolelle, kun on noin kylmiä öitä.
Taimien koulimista riittää myös.
Metsäkaivon tilanne täytyy ehdottomasti tarkistaa, samoin kuin sen kannen kunto. Viime kesänä siinä oli kuulema joku väliaikainen ratkaisu.
Velipoika voi kylillä kulkiessaan pitää korvansa ja silmänsä auki, jos kuulee hyvästä kaivourakoitsijasta. Pitäisi pyytää asiantuntijan arvio, onko järkevää syventää talon kaivoa, vaiko teettää mansikkaviljelystenkin tarpeet täyttävä porakaivo. Lisäksi voi näyttää metsäkaivon ja kysyä hinta-arviota renkaiden laitosta.
Joo. Ne ykköskiireellisyysluokan hommat oli kasvimaa, uunipuut ja mettä. Nuo muut hommat on sitten puhdetöitä.
Arvatkaa vaan, asettelenko minä kaupan multasäkistä multaa parvekelaatikoihin ja istutanko orvokintaimia?
En tee sitä.
Kun Lahja-mummo ennenvanhaan istutti aikaista perunaa, hän laittoi vaon pohjalle kasan rahkasammalta ja perunan sen päälle.