lauantai 2. huhtikuuta 2011

Sumukas päivä (oli vähän otsikko hakusessa)

Täällä on taas sipisty. Viikonlopun tapaan isi kömpi aamuseitsemältä töistä kotiin. (Kai se oli tänä aamuna? En ole ihan satavarma, kun on ehtinyt olla jo vaikka mitä touhua ja ollaan vasta iltapäivässä ja isi on lähtenyt uudestaan töihin.)
Isi sanoi Tirtetalle äsken:
- "Tule Tirtetta tänne syliin, kun minun pitää kohta lähteä töihin ja minulle tulee niin hirveä ikävä sitten sinua."
Ei hän tullut, vaan totesi:
-"Et sä ole siellä töissä yksin, siellä on ihmisiä. Varmaan ainakin viisi."
Isi lupasi sanoa kyytiin tuleville matkustajille, että "nyt minulla ei ole yksinäistä, kun tulit kyytiin."
Tänään isi ajelee Itä-Helsingissä ja porhaltaa lapsenlapsen kodin ohi monta kertaa.

Aamulla perunamuussin tähteestä ohrarieskoja tehdessäni ajattelin, että tämäkin homma voidaan sanoa oikein perhelehtien repliikillä:
"Herätä perheesi tuoreiden ohraleipästen tuoksuun". Totuus on kuitenkin ihan toisen näköinen: pitää saada monta päivää vanha muussintähde pois kylmiöstä pyörimästä. (Savolaisen korvaan karahtaa tuo sana "tähde". Ei se ole mikään "tähde", vaan muussintähe.)

Kaiken muun lystin lisäksi voisin ihan hyvin perustaa joskus yrityksen, joka on paneutunut viemäreiden ja ilmastointikanavien puhdistuksiin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana olen tehnyt sitä hommaa kymmeniä, kymmeniä tunteja.
Tähän mennessä yhden parhaimmista viemärivinkeistä sain joku vuosi sitten talon huoltomieheltä. Jos lattiakaivo on suihkuletkun ulottuvilla, on tehokas ensiapu oikkuilevaan lattiakaivoon lähellä: suihkun varsiosa irrotetaan, suihkuletku työnnetään viemäriin niin pitkälle kuin ylttää, napakka ote ja raana täydellä paineella auki niin kuumalle vedelle kuin löytyy.
Äsken huljuttelin tuolla tekniikalla suihkun lattiakaivoa, kun se on taas oireillut viime aikoina keräämällä ison lammikon lattialle suihkun aikana. Jossakin tukkoa on ollut ja en kovin mielellään totea tilanteen seuraavaa vaihetta ainakaan yöaikaan.

Toivorikkaan sumuinen päivä ollut tänään. Kun me keskityimme sipisemään ja avasi ikkunan, lokin kiljunta tuntui lähes mölyltä. Varmaan jotakin kevääseen liittyvää tuolla ulkona tapahtuu, ainakaan kylmyys ei aja ipanoita  kotiin. Siis pitää houkutella.
Nyt minä uskottelen itselleni, että on tosi kivaa laittaa pyykkiä, tiskata, miettiä jotakin ruuanpuolta ja käydä vielä kerran kaupassa. Oikeastaan se on kivaa. Minun oikea paikkani on olla juuri nyt juuri täällä ja kiitollisuudesta tätä elämäntilannetta kohtaan haluan tehdä minulle kuuluvat työt hyvillä mielin ja mahdollisimman hyvin. Jos paikkani olisi olla sairaalassa töissä hoitajana, tekisin sen työn samalla periaatteella.
Nyt työpaikkani on täällä kotona. (Turvallista työiltaa miehelleni sinne Itä-Helsinkiin.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti