Koulunpenkille elävän mieli

Tällä viikolla äitiä on ilahduttanut kahden lapsen saama kutsu koulun pääsykokeeseen. Toiselle lapselle tuli oikeastaan kaksikin kutsua. Olisi oikein hyvä asia, jos saisivat syksystä opiskelupaikan.
Pohdiskelinkin tuossa juuri ajatusta, että alle 25 vuotiaille täytyisi olla koulutakuu. Jos nuori hakee opiskelupaikkaa, selviää hyväksytysti pääsy- ja soveltuvuuskokeesta, hänelle taattaisiin opiskelupaikka, eikä sen saaminen olisi kiinni aloituspaikkojen lukumäärästä. Nythän moni nuori putoaa pitkäksi aikaa koulun kelkasta, kun aloituspaikkojen määrä on moneen oppilaitokseen naurettavan pieni suhteessa ensisijaisiin, sopiviin hakijoihin. Vaikka nuorelle olisi ehtinyt muodostua hyvinkin vahva ja terve itsetunto, on kuitenkin puolen vuoden tai vuoden lykkäys ammattiopintoihin monelle hyvin turhauttavaa ja henkisesti raskasta. Tuntuu, kuin elämä haaskautuisi hukkaan. Saati sitten, jos opiskelupaikkaa joutuu hakemaan muutaman vuoden tuloksetta. Monella nuorella kun ei ole kysymys siitä, että olisi liian suuret luulot itsestään ja hakisi resurssejaan vaativimpiin oppilaitoksiin liian huonolla todistuksella.
Suurilla paikkakunnilla sentään väliinpudonnut nuori löytää satunnaista työtä, mutta pienissä maaseutukunnissa työpaikan löytyminen on kiven alla. Pidä siinä sitten positiivista asennetta yllä ja jaksa kaikille paheksuville aikuisille kerta toisensa jälkeen selittää, että kovasta hakemisesta huolimatta koulupaikkaa ei auennut.
Tiedämme myös tiedotusvälineistä uutisotsikot syrjäytyneistä nuorista. Ilman koulupaikkaa jääminen, jos mikä, ruokkii nuorten syrjäytymistä. Yksi ongelma vetää mukaansa myös toisia hankaluuksia. Niistäkin olemme tietoisia. Rupesin ihan muistelemaan vaalien alla mölyä pitäneiden ehdokkaiden puheita ja kirjoituksia, että eipä kovin moni tainnut aidosti olla huolissaan peruskoulun tai lukion päättäneiden nuorten opiskelujen tulevaisuudesta.

Nuorista pienempiin.
Isi vei eskarilaisen ja kaksi pientä koulupoikaa uimahalliin iltapäivällä. Siellä oli ollut hyvin surullinen tapaus.
Pieni tyttö, ehkä pieni koululainen, löytyi altaan pohjasta. Mies sanoi, että paikalle ei tullut ketään vanhempien näköisiä ihmisiä, uimavalvojat elvyttivät. Heille ei selvinnyt, saatiinko lapsi elvytettyä.
Jos pikkuinen tyttö oli uimassa vaikka kaverinsa kanssa tai yksin, on vanhemmilla tänään raskas päivä joka tapauksessa.
Otan vielä mukana olleiden lasten kanssa nukkumaanlähtiessä asian puheeksi, ettei ole jäänyt mieleen mitään painoja.
Me aikuiset saimme muistutuksen, että isonkin koululaisen perässä täytyy aina pitää silmät uimareissulla.
Ja olin huojentunut, että en päästänyt Tirtettaa toisten mukaan, vaikka hirmuinen äläkkä ja huuto siitä nousi.
Minusta noin pienten tyttöjen pitää mennä useamman tunnin uimahallireissulle heti aamusta, eikä illansuussa väsyneenä. Lisäksi sanoin, että ensin täytyy opetella tottelemaan isiä kotipihassa, ennenkuin voi päästä uimahalliin tottelemaan. Yhtenä päivänä Tirtetta sai pultit  irti siitä, ettei annettu mennä pihalle hellehatussa, vaikka pohjoistuuli heitteli räntää niskaan.

Ruokakaupat tässä lähettyvillä ovat kiinni yhden päivän ja meille sai sen takia kantaa 8 kassillista ruokaa.
Tein niin niuhonipotus ostokset, että  menu näyttää kalapuikkoja ja kaalilaatikkoa ja silti kaikki perustarpeet maksoivat 110 euroa ja kahdeksan kassia täyttyi. Joku päivä kyllä kokeilen ruokakaupan ostosten kotiinkuskauspalvelua. Yhden yrityksen nettisivuilla jo seikkailin, eikä hinnat näyttäneet ollenkaan pahoilta. Kotiinkuljetuskin olisi maksanut alle 7e. Sitten kyllä totesin, että jos joku maksaisi minulle kauppareissusta 7e, kantaisin ihan mielelläni ruokakasseja.

Olettekos muuten maistaneet mämmiä vaniljakastikkeen kanssa? Minulla se on niinpäin, että syön vaniljakastiketta mämmin kanssa. Siis hyvin paljon vaniljakastiketta.
Kuopion veli kertoi joskus syövänsä mämmiä, jos on vaniljajäätelöä kyytipojaksi.
Ennenvanhaan söivät heinäpeltoeväänä ruisleipää, jonka päälle oli levitetty mämmiä. Pitäs kait kokkeilla?