tiistai 24. toukokuuta 2011

Suurperhe asuu kerrostalossa keskellä Helsinkiä

14 henkeä, 105,5 neliötä ja kerrostalon toinen kerros. Jos vastaan kyselijöille, kuinka perheemme asuu, on perusvastaus tämä. Se antaa aika paljon sijaa mielikuvitukselle ja aika paljon mielikuvitusta tarvitaankin, että tämän huushollin väki aamuisin löytää tiensä ulos kotiovesta.
Keskimääräinen asumisväljyys Suomessa on tämän vuoden tietojen mukaan 39 neliötä henkeä kohti, mutta helsinkiläisraukoilla keskimäärin vain 34 neliötä. Oikeassa elämässä en taida tuntea ainuttakaan lapsiperhettä, jossa asumisväljyys olisi tuota luokkaa. Toki tunnen yhden hengen talouksia, joissa tilaa on yli sata neliötä henkeä kohden. Jos laskin oikein, meillä asumisväljyys on 7,5 neliötä asukasta kohden.

Joku vuosi sitten mies vielä saattoi vieraiden kuullen vaikertaa, että "meillä pitäisi olla tilaa vähintään 300 neliötä, jotta riittäisi". Nyttemmin hän on moiset puheet ymmärtänyt lopettaa, kun totuus iskee päin naamaa joka yö etsiessä omaa sänkyä olohuoneen nurkasta. Jos tällainen lauma raavaita akkoja ei saa pidettyä sataa neliötä järjestyksessä ja ojennuksessa, on silkkaa hulluutta haaveilla kolmesta sadasta.
Valoittaakseni käytännön tasolle miehen kulkua kello kolme yöllä ulko-ovelta omaan makuupaikkaan, saatte varmaan todentuntuisen kuvan suurperheellisen isän elämän haasteista työmaan ulkopuolella.

Kun mies avaa ulko-oven, iskee sisältä trooppisen kostea henkäys, niin että silmälasit huurtuvat kahdeksi minuutiksi. Niitä mies siinä sitten kuivattelee ja miettii strategiaa, kuinka selvitä "tekolonkillaan" eteisen lattialla mahdollisesti lojuvista parittomista kengistä. Parittomista sen takia, koska aamulla jokainen tässä huushollissa etsii toista kenkäänsä.
Jos lattialla ei sattuisikaan olemaan kenkiä, siinä on suurella todennäköisyydellä vähintään kolme sählymailaa ristissä ja muovirunkoinen maalirakennelma vie puolet eteiskäytävän leveydestä. Sen toisen puoliskon nielaisee kohta ovelta levittäytyvät kaksi täyskorkeaa hyllyä, jotka oikeasti ovat kirjahyllyjä, mutta meillä toimittavat "kenkäkaupan" virkaa. Ja tarkoitus olisi, että jokainen kenkäjalkainen sisälletulija asettaisi kenkänsä sinne hyllyyn.
Ensimmäinen makuuhuone on heti kohta oikealla ja siellä pesii tällä hetkellä kaksi isoa tyttöä. Huone on EU-säädösten vastaisen kanakopin kokoinen. Se huone on huushollin rauhallisin, koska sieltä on pisin matka keittiöön ja olohuoneeseen, jossa suurin osa elämästä eletään.
Seuraavassa huoneessa, jota isi nimittää "peliluolaksi", asuu kaksi miehen kokoista poikaa. "Peliluola-aineksia" on vain PS3:n ja tietokoneen verran, mutta jos pelikoneelle jonottaa viisikin poikaa, on tunnelma usein luolantuoksuinen.
Poikien huonetta vastapäätä on "iso vessa" ja sen yhteydessä ainoa suihkumme ja suihkun takaa löytyy sauna.
Kuten kaikki tietävät, sauna toimittaa nyt tavaravaraston virkaa ja tyhjenee sitten, kun starttaamme juhannuksena mummolaan. (Kiukaasta on tietysti sulakkeet pois päältä.)
Poikien huoneen jälkeen käytävän tilasta haukkaa puolet suuri valkoinen, lähes ovettomaksi käynyt kaappi, jota olen alkanut nimittää "takkikaupaksi". Kaapin metrisellä tangolla on erikokoisia takkeja, joista valkataan, kun joku tarvitsee "uutta".

Kaapin jälkeen on vanhimman pojan huone. Sen huoneen edessä on muutaman neliön "aukio", jota mieheni kutsuu "halliksi". Paikka olisi tyhjänä aukio, nyt se on liikennesumppu.
Pitkä käytävä päättyy "pikku vessaan", jonka jatkeena on kotimme ylpeys, kodinhoitohuone. Sen ovi on viety kellariin, jotta kodinhoitohuoneeseen sopii tulemaan sisään täysinäinen pyykkikori kädessä. Nyt harmillisesti ison tilan haukkaa epäkuntoinen isohko jenkkipyykkärini, johon sattuneesta syystä jäi 700 euron remontti tekemättä. Se jättiläinen odottaa sopivia miehiä, jotka saan lahjottua kuskaamaan sen ihan mihin tahansa haluavat viedä. Rakas kiinalainen pyykkikoneeni on kuuliaisesti siinä vieressä.

 Seinällä on tämän huushollin murheenkryyni, ilmastointikaappi. Sitä on liki 17 vuoden aikana käynyt katselemassa ja tonkimassa ja sen ääressä puhumassa niin iso joukko miehiä, että luulisi olevan vähintään pyhiinvaelluspaikasta kyse.
Sen ilmastointikaapin ikuinen perusongelma on veden kertyminen kaapin pohjalle. Se on sinänsä mysteeri, koska kaapin pohjalta lähtee poistoputki lattiakaivoon. Niitä vesilätäköitä ovat ne miehet käyneet ihmettelemässä ja minä luuttuamassa. Se vesi siellä kaapissa selittää myös kotimme yöaikaisen trooppisuuden.

Pikkuvessan oven oikealla puolella on ovi suurimpaan makuuhuoneeseen, jota erheellisesti kutsutaan edelleen "leluhuoneeksi". Oikeastaan sen pitäisi olla "sänkyhuone", koska siellä on kaksi kerrossänkyä ja Tirtetan sänky, josta täytyy aika pian luopua ihan käytännön syystä: neljävuotias alkaa olla aika kookas nukkumaan vauvan pinnasängyssä. Nykytietämyksen valossa pinnasänkyyn ei ole ainakaan tällä hetkellä tulossa uutta nukkujaa Tirtetan jälkeen ainakaan meidän perheessä. Sitten kun olen keksinyt, mihin sijoitan Tirtetan nukkumaan, lahjoitamme varmaan sängyn pois. Kellariin se ei mahdu ja jos siihen uusi nukkuja vielä ilmaantuisi, niin aina niitä sänkyjä maailmasta löytyy.

"Eteishallista" kun käännytään vasemmalle, eli makuuhuoneita vastakkaiselle puolelle, tullaan keittiöön, joka on minusta riittävän iso ja toimiva ja käytännöllisesti suunniteltu, vaikka onkin pitkänomainen. Keittiön jatkeena on ikkunan edessä tila ruokapöydälle. Totuus on kuitenkin toista. Pöytä on enemmän pyykkipöytä, kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan oleva kaunispintainen, liinoitettu, puhtoinen levähdyskeidas.

Kun yösydännä kohti vuodettaan pyrkivä mieheni ohittaa keittiön pöydän, hän kääntyy sivuttain, vetää vatsan sisään ja varoo varpaitaan. Hänen täytyy ohittaa kerrossängyn pääty ja toisella puolella notkuvat pyykkikorikasat, jotka ikuisesti ovat meillä olleet parvekkeen oven läheisyydessä. Nopea vilkaisu kertoo, että tällä hetkellä kuivaa pyykkiä on 13 korillista, tosin yksi korillinen on kellariinmenoa odottelevia villasukkia ja -lapasia. Märkää pyykkiä löytyy vain yksi korillinen, mutta sille en nyt mahda mitään, koska kaikki parvekkeella olevat kuusi pyykkitelinettä ovat täynnä, samoin yksi olohuoneessa oleva teline.
Olohuoneen varustus lyhykäisesti: miehen veljeltä saatu sohva, liian suuri tv-pöytä televisioineen, yksi hylly, suuri lipasto, jonka päällä on hyllykkö, jossa eskarilainen säilyttää vaatteitaan ja lipastossa  ekaluokkalaisen vaatteet, parisänky, naapurista saatu kirjoituspöytä, joka on eskarilaisen hallussa ja kerrossänky. Niin, ja sohvan takaa löytyy siis ne 13 pyykkikoria ja television vierestä yksi pyykkiteline.
Pyykkikorien lomasta pääsee parvekkeelle, joka on hulppeat 18 neliötä. Parvekelaseja meillä ei ole.
Lämpimän kesän aikaan parvekkeen ovi on aina auki ja elämä jatkuu parvekkeella.

Kuten olen joskus aikaisemmassa tekstissä maininnut, niin sisustukseni rajoittuu pyykkitelineiden sijoitteluun olohuoneessa. Asumismukavuuttamme en mittaa ulkonaisissa olosuhteissa, en neliöissä, huonekalujen viihtyisässä asettelussa tai sisustuselementtien pohtimisessa.
Meidän asumismukavuutemme on siinä, että vaalimme jokaisen perheenjäsenen rikkumatonta tunnetta siitä, että minä saan olla hyväksytty, oma itseni, omassa kodissani, omieni keskellä.

21 kommenttia:

  1. Tuohon ei voi muuta lisätä kuin aamen. Hienosti kuvasit kotianne.

    VastaaPoista
  2. 21,625m2 meillä / henkilö. Enpä ole ennen tullut laskeneeksi. Eli eli..muka ahtaasti asutaan, mutta mun mielestäni mahdumme oikein mainiosti. :)

    Hauskasti kirjoitit taas. :)

    VastaaPoista
  3. Olipa hauska sisustusaiheinen postaus - hieman toiselta kantilta kuin yleensä..

    VastaaPoista
  4. Ei kaikkea onneksi mitatakkaan neliöissä, sisustuksessa tai rahassa, mä just tykkään niin susta kun sä puhut asioista niinkun ne on; rahahuolista, työn teosta, lainoista ja kaupan aleista.
    Jossain välissä tuli jo blogi ähky kun tuntu, ettei täällä pyöri yhtään "normi" ihmistä tai perusduunaria tai sellasen muijaa:D
    Hyvä Sirkku!

    VastaaPoista
  5. Voi Sirkku!
    Sinä olet ihana! (näin sanoo Poikanen hyvin usein)

    VastaaPoista
  6. Ai niin, mies tuossa pyytää lisäämään, että eteisessä vielä lyö jalkansa yön hämäryydessä Tirtetan polkupyörään.

    VastaaPoista
  7. Sopu sijaa antaa,upeeta,ei kaikkien tartte asua nyky-suositusten mukaan:)Onhan sitä ennenki pärjätty pienillä neliöillä,miksei sitten nykyään?!Tiedän 19-henkisen perheen asuneen mökissä,jossa oli pieni tupakeittiö ja kamari,talvisin lapset nukkuivat kamarissa pipo päässä.Eikä mitään nykyajan mukavuuksia,sisä-vessaa tai saunaa!
    Meillä on 10,36 neliöä henkeä kohti ja tilaa ois vielä monelle lapselle:)
    Onko teillä millaiset varasto-tilat?

    VastaaPoista
  8. Kellarissa eli "pommisuojassa" on ns. kanakoppi, johon mahtuu muutama kuutio tavaraa. Meille se riittää, kun ei lankea säilyttelemään turhaa roinaa.
    Taloyhtiössä on pyörä- ym varastoja, mutta niissä ei viitsi mitään arvokkaampaa säilyttää, kun kaikki lähtee kävelemään. Rikkinäiset polkupyörät pysyy kyllä hyvin tallessa lukitsemattakin.

    VastaaPoista
  9. Varmasti ihana asua tiiviisti!

    Minua niin huvittaa, kun lueskelen keskusteluja, joissa ensimmäistä lastaan odottavat kertovat miten on PAKKO muuttaa isompaan asuntoon lapsen takia... muka. Ei sovi sen yhden muksun kanssa 60neliön kaksioon sitten millään. Olen jo oppinut pitämään suuni kiinni näitä asuntoasioita sivuttaessa, sanon vain, että meille sopii ihan hyvin. Onhan meillä omakotitalo... Sen jätän mainitsematta, että talo on n.85 neliötä ja seitsemällä hengellä käytössä kaksi makuuhuonetta (kolme pienintä vanhempien kanssa isot pojat jakavat huoneen) kolmaskin makuuhuone olisi, mutta siellä asuu koira yksinään. Mielestäni tänne hyvin sopisi vielä muutama muksu.

    Isäni vietti lapsuuttaan n.20 neliön mökissä, kuusi lasta ja vanhemmat siellä asustivat ja hyvin sopivat olemaan.

    Kyllä sitä omaa rauhaa jostain aina läytää...

    VastaaPoista
  10. Tama oli ihanan realistinen kirjoitus suurperheen asumisesta. Tuosta tuli hyvin esille se, etta ainoastaan vaatteet ja vaatehuolto vie uskomattoman paljon tilaa. Ajattelen myos, etta et varmaan sailyttele paljoa tavaroita jos niita mahdollisesti joskus tarvitsisi.

    Meita asui 4 henkiloa 45 neliossa ja tilaa riitti kaikelle ja kaikille.

    VastaaPoista
  11. Olipa kiva postaus. Huh huh,pyykkiä kyllä piisaa musta kun tuntuu meidän perheen kanssakin sitä riittävän aivan tarpeeksi.

    VastaaPoista
  12. Tuula tuossa mainitsi asiasta, jossa olen nyt viime aikoina joutunut ottamaan itseäni niskasta kiinni, eli tavaran säilyttämisestä "vastaisen varalle".
    Jo viimeisten kolmen lapsen kanssa olen tehnyt niin, että kun vauvalta jää jotakin pieneksi tai käyttämättä, laitan nyyhkimättä tavaran ovesta ulos, siis kirppurorille tai kelle sattuu kelpaamaan. Sitten kun kuitenkin on vielä saatu vauvasta iloita, olen nauttinut tavaran haaksimisesta takaisin.
    Esimerkiksi lastenvaunuja ja rattaita meillä on reilun 20:n vuoden aikana ollut kolmet kaksosten kärrit, ainakin kuudet eri kuomuvaunut ja tusinan verran kevyitä rattaita.

    Kun täällä oli kuukausi sitten iso kierrätystapahtuma, kuskasimme sinne hirmuisen määrän leluja, vaatteita ja kodintarvikkeita, jotka "raakkasin" pois sillä periaatteella, ottaisinko mukaan mummolaan muuttaessa.
    Samalla periaatteella vien juhannuksena mummolaan vuokraamallamme 50-paikkaisella bussilla kaikkea sitä tavaraa, jota ilman täällä pärjäämme, mutta jota mummolassa sitten tarvitaan.
    "Kaaoksenhallinnassa" tavaroiden tiukka karsiminen olisi ensimmäinen askel.

    VastaaPoista
  13. Tää oli kyllä hauska - kiva lukea näitä kommenttejakin. Ja tosta isompaan asuntoon muuttamisesta niin me asuttiin 1h+tupakeittiö ja neliöitä jotain viitisenkymmentä siihen asti ku esikoinen oli 1,5v ja siitä sitten muutettiin tähän rivitalokolmioon kun kakkonen alkas ilmotteleen tulostaan. Olisin tykänny vanhastakin mutta tosiaan turhan pieneksi kävi ja kun ei millään jaksanu alkaa kolmantee kerrokseen ison mahan ja taaperon kanssa kavuta. ;) Nyt ei tilan puutteen vuoksi ole kiire mihinkään muuttaa, kolmiossamme on meille neljälle hyvin tilaa. :)

    VastaaPoista
  14. Wau! Kuulostaa idylliseltä ja tunnelmalliselta :)
    Miun piti ihan laskea meidän asuinneliöt: nyt on 26 neliöö yhtä kohti. Vanhempi likka kun asui kotona, oli 19,5 neliöö. Ei suurensuuret neliöt täälläkään. Miusta olisi aika orpoa asua jossain tosi suuressa asunnossa. Pienemmässä on enemmän tunnelmaa :)

    VastaaPoista
  15. Teillä on sitten huusholli pari neliöö pienempi ku meillä, tosin parveke on meillä pieni ku mikä. Välillä tuntuu että pienempikin asunto olis riittävä, nyttenkin koko sakki on olkkarissa. Välillä tuntuu ettei 300 neliötäkään riittäis =) Varsinkin nyt kun on sen 300 neliön lukaalin käyny kahtomassa.

    VastaaPoista
  16. ihan pakko viel kommentoida:)iteki huomannu,ett vastasuuden varalle on turha säästellä mitään,sitä mukaa ku vaatteet käy pieneksi paan eteenpäin,jos ei pienemmille oo sopivia.kuluneen talven aikana 4 vanhinta hurahti 140 koosta ylöspäin,monta säkillistä vaatteita sai laittaa pois.
    kukahan mahtaa sen 300 neliöä siivota,joskus näissäkin neliöissä on puolet liikaa:)

    VastaaPoista
  17. Hyvin kirjoitettu. Elämä on varmasti rikasta suuressa perheessä, oppii hyvin muksutkin ottamaan toisiaan huomioon.

    VastaaPoista
  18. Sopu sijaa antaa, tuli miullekin heti mieleen. Ihanan eläväisen kuvauksen kirjoitit tein asumisesta! :) Kun asuu "tiiviisti" ja sisarukset jakavat huoneet keskenään, uskoisin perheestä tulevan hyvin läheisiä keskenään.

    Hih, tuo pyykkivuorien kuvaus niin osuvaa!! :D Teillä sitä pyykkiä varmasti piisaa. Itse olen vähän ihmetellyt niitä juttuja, että ensimmäisen lapsen myötä tulisi muka jokapäiväistä pyykkäystä?? Meillä ei poikien vauva-aikoina ainakaan pyykkäys tuottanut kuin yhden koneellisen lisää viikossa. Ja nyt nelihenkisenä perheenä riittää 1-2kertaa viikossa pyykkäys 1-3koneellista.

    Miulla on vähän ollut tapana laittaa kaikki talteen... varalle. xD Nyt olen jotain sentään oppinut laittamaan kieroon ja luopumaankin. No uskoisin että näille talletetuille tulee vielä käyttöä. :)

    VastaaPoista
  19. Hei! Hieno, silmiäavaava postaus. Heti tuli mieleen, että tämä pitäisi saada useille silmille. Harkitsepa kirjoittamista Kotivinkin lukijan kolumni-palstalle! Juuri tämä teksti kuuluisi ja sopisi sinne. Tosin siitä voi joutua vastaanottamaan kuution auringonsuojatuotteita tai muuta kummallista palkkioksi...

    terveisin blogissasi ensivierailulla oleva M-K

    VastaaPoista
  20. Kiitos, kaikille kommenteistanne!

    M-K: Olipa kiva lukea "puumerkkisi"; monella kynnys kommentointiin on korkea, mutta jutun kirjoittaja on hyvin mielissään terveisistä.
    Laittelen silloin tällöin juttuja mielipidesivuille, mutta niiden työstö on niin keskittymistä ja aikaa vievää, että se pitäisi tehdä yösydännä, ettei ole kukaan roikkumassa helmuksissa ja tarvitsisi välillä nousta passaamaan avuttomia ihmisiä.

    VastaaPoista
  21. Tekstistä voi sanoa, että kodissanne asuu onnellinen perhe, josta kasvaa vastuuntuntoisia kansalaisia.

    VastaaPoista