Elämänlaatua nukkumalla

Meillä elämänlaatua haetaan aika erikoisin konstein. Emme harrasta juurikaan matkustelua, Carl Larssonin taidenäyttely on yksi näyttely kymmenessä vuodessa, jonne joku perheestä saa aikaiseksi mennä. Hyvä ruoka kulminoituu ehkä kerran kuussa väsäämiini jauhelihapihveihin ja pottumuussiin ja muut hurvittelut elämänlaadun parantamiseksi ovat aika vaatimattomia.
Mutta eiliseniltainen päätös lähteä aikaisin nukkumaan oli kyllä meille päätöksen toteuttaneille todella virkistävä. Miehellä on eilen ja tänään vapaapäivä ja hän oli eilen Tirtetan kanssa uimahallissa kolmisen tuntia. Eli kaksi joukosta oli luonnollisella tavalla uupuneita. Itse olin herännyt aamuhämärissä ja muutama muukin vaikutti olevan unitankkauksen tarpeessa. Kello oli 20.15 kun kömmin miehen viereen sänkyyn ja 7 nuorinta lasta oli myös peittojensa alla. Tirtetta oli sipannut jo aikaa sitten, eikä kauaa tarvinnut muidenkaan unta odotella. Vanhemmat lapset olivat solidaarisia ja soivat suloisen nukkumarauhan meille.
On uskomattoman ihana tunne herätä yöllä katsomaan kelloa ja luulla aamun olevan jo kohta käsillä ja kello onkin vasta hiukan yli puolen yön.

Kun nämä nukkujat aamulla heräsivät, useamman kommentit oli ihmettelyä siitä, miten ihmeen mukavalta tuntuikaan herätä ihan omia aikojaan kenenkään herättämättä.
Onhan kiistatonta, miten hyvät ja riittävät unet vaikuttavat kaikkeen muuhun elämiseen ja olemiseen. Kaiken lisäksi kun kasvuiässä olevat lapset kuulema kasvavat nukkuessaan. Minulla riittävä nukkuminen vaikuttaa näkyvimmin siihen, että ajatus kulkee hiukan vaivattomammin. Väsyneenä mielikuvituskin jähmettyy.

Mielikuvituksen vilkkautta olenkin tänä aamuna tarvinnut ihan runsain määrin, kun olen maksanut laskuja. Maaliskuun alku toi vuokraamme sadan euron korotuksen. Vuokrien nousu on ollut taloyhtiössämme erittäin maltillista, joten en valita korotusta siltä osin ollenkaan. Se, kuinka sen satasen taikoo jostakin lisää, onkin se mielikuvituksen paikka.

Pyykikone saapuu tänään. Odotan hänen saapumistaan jännityksellä. (Persoonapronomini tuli kyllä ihan vahingossa, mutta kuvastaa kai paremmin saapujan tärkeää asemaa perheessämme.) Vaikka olen kiireellistä pyykkiä kiikuttanut pesutupaan, on "kakkosluokan" kiireellisyysasteista pyykkiä odottamassa viisi korillista. Koko viikon on perheessämme vallinnut lakananvaihtokielto.

Yksi asia ainakin on nyt päätetty, jollei kesä tuo mutkia kummankaan osapuolen eloon. Melska jatkaa mummon ja papan hoivissa ainakin vielä ensi syksykauden. Kun täti-Tirtetta aloittaa elokuussa esikoulun ja esikoulu on klo 10-14:n välillä, ei minulla paljoa jää kuljetusten väliin luppoaikaa. Sekin aika tuhrautuu ihan vaivattomasti kaupassakäyntiin ja ruuanlaittoon.

Viime kevät oli kaupungissa asuvalle maallepääsyä odottavalle hyvin kiduttava. Nyt kun maallepääsy on jo vuoden lähempänä, tuntuu kidutuksesta tulevan vielä koettelevampi. Olisikohan ruvettava kasvattamaan vaikka herneenversoja ja vehnänorasta, jotta saisi johonkin purkaa näitä patoutuneita mullantonkimishaluja?