Kaisa ja koira

Ekaluokkalainen Kaisa sai parhaalta kaveriltaan synttärikutsun. Kaisa ei ole vielä kovin monilla kaverisynttäreillä ehtinyt olla, joten hän odottaa suurella jännityksellä ensi viikon juhlia. Onneksi menokyyti järjestyy päivänsankarin isän toimesta ja minä käyn sitten hakemassa juhlijan kotiin.Toisella puolella kaupunkia asuvan luokkatoverin kotiin on lähes tunnin matka ja matka taittuu metrolla ja bussilla.
Kävimme Kaisan kanssa Citymarketissa lahjaostoksilla. Poistullessa kauppakeskuksen edustalla istua kyyhötti suloistakin suloisempi pentukoira valopylvääseen sidottuna.
Kaisahan on tunnetusti aina samalla aaltopituudella koirien kanssa ja kun Kaisa alkoi hiljaa ihastella pentua pienellä vikinällä, koira vastasi hänelle uikuttamalla hiljaa. Kaisa ja koira katselivat toisiaan ja juttelivat. Koiran pieni ääni kertoi selvästi, että sillä ei ollut kaikki kunnossa. Se värisi ja olo kävi levottomaksi ja jokaista kaupan pyörivästä ovesta tulijaa koira katsoi toivorikkaasti. Jäimme matkan päähän katselemaan koiraa ja pian se kietoutui valotolppaa vasten kiveykselle makaamaan.
Paikalle pysähtyi jo muitakin ihmisiä ja jotkut sanoivat koiran olleen siinä jo vaikka kuinka kauan. Joku tiesi, että tuolla tavalla täällä hylätään lemmikkejä.
Jäimme Kaisan kanssa vielä seuraamaan maassa värisevää koiraa. Kun ohi käveli kauppakeskuksen vartija, otin hänen kanssaan koiran puheeksi. Vartijakin oli jo pannut merkille, että koira oli palellut ulkona hyvin kauan. Hän lupasi, että jos puolen tunnin sisällä kukaan ei nouda koiraa, hän soittaa sille apua.

Puolen tunnin kuluttua kävin vielä tokaluokkalaisen kanssa hakemassa kympin sählymailat Cittarista. Kadun varressa olevan ulkomaan rekisterissä olevaan autoon hyppäsi pieni, viluinen koiranpentu, joka katsoi peräämme. Koiran isäntä oli kassista päätellen pohtinut alkoholiostoksiaan hyvin kauan.

Ainakin Kaisan ikävä oman koiran saamiseksi kasvoi sydänkipuun asti.