Suuri osa päivästäni on taas tänään kulunut siihen, että kannan tavaraa paikasta toiseen. Koska ulkona näyttää lupaavasti siltä, että lasten luistelut on tältä talvelta luisteltu, pakkasin saunan lauteilta kymmenet luistimet sinisiin kasseihin ja kannoin kellarin kanakoppiin. Luistimien talvisäilytyspaikka oli olosuhteiden pakosta taas tänä talvena sauna, koska tilaa ei ole missään muualla. Looginen seuraus on ollut se, että meillä ei ole saunottu sitten joulun.
Luistinten ohella kuskasin kellariin pussukoita ja nyssäköitä, joihin oli kirjoitettu päälle "vie kellariin" tai " tämä kellariin, älä hävitä!" Eteisen lattialla odotti kirppislaatikkoon pääsyä neljä jättikassillista tarpeettomaksi raakattuja vaatteita. (Lapsuudessani sana "raakkaus" tarkoitti vain ja ainoastaan rankalla kädellä lajittelua. Parranajoon sitä sanaa Savossa ei yhdistetty.)
Takaulko-ovelta on 10 metriä matkaa UFF:n vaatekeräyslaatikolle. Nyt piti muutama päivä odotella laatikon tyhjennystä, kun vaatepusseja ilmestyi jo laatikon ulkopuolellekin. Kiertonsa kiertäneistä vaatteista pääsen siis vaivattomasti eroon.
Kellarin koppiin luistinpusseja heitellessäni haaveilin todella isosta varastosta, jossa hyllymetrejä riittäisi. Nyt elämää rasittaa suunnattomasti ahtaus, tavaran edestakaisin kuskaaminen ja väistämättä myös kadonneen tavaran etsiminen. Esimerkiksi jos sinun pitää löytää ne ainoat monot, jotka meillä on ainoita suksia varten, täytyy purkaa koko kellari tavarasta ja etsiä se pussi tai laatikko, johon todennäköisesti on kirjoitettu "monot". Tänä talvena en siihen hommaan ryhtynyt, vaan sanoin suksia kyselleelle opettajalle, että lapsi saa lainata koulun suksia talven ainokaiselle hiihtoretkelle.
Ekaluokkalainen on tänään hyvin tyytyväinen. Hän sai oman puhelimen ja sen turvin sai tänään kulkea koulumatkat yksin. Koulumatka kestää puolisen tuntia, mutta liikennevälineen vaihto puolessa matkassa tekee koulumatkasta jännittävän. Puhelinsoitoista päätellen matka on mennyt hyvin.
Nyt aihimaan illaksi perunamuussia ja broilerpullakastiketta.
kun tilaa on niukasti,on käytettävä jokainen metri tarkkaan eri tavaroiden säilytystä varten!
VastaaPoistaKevät tulee väistämättä! Talvikamppeita meilläkin jo osittain laitetaan säilöön. Hiihdotkin alkaa olla hiihdetty kotosalla - ehkä vielä kerran?! Sukset ovat veilä ovenpielessä, mutta potkukelkka ja rattikelkka ovat jo säilössä.
VastaaPoistaMaalla on enemmän tilaa kuin kaupungissa säilyttää noita isompiakin tavaroita.
Mutta raakata pitäisi rankalla kädellä täälläkin!
Kevättä rinnassa on jo,pesin päiväpeitteitä ja tyynyliinoja koristetyynyihin,vaatekaappi oottaa vuoroaan..Ihanaa aikaa kevät♥..
VastaaPoistaTodella mukavaa, kun löytyi luettavaksi tämä riemastuttavasti erilainen blogi - kiitos siis kommentistasi, Sirkku!
VastaaPoistaOlen aina vikonut, että jo kuuden hengen perhettä pidetään SUURperheenä. Ihana kurkistaa mitä "oikeassa" suurperheessä tapahtuu ja miten...
Mukavaa viikonloppua teille!
Meillä on myös tehty samaa, että on laitettu sukset ja luistimet varastoon odottamaan ensi talvea. Jos meidän varastoon jotain haluaa laittaa tai jotain sieltä pois, niin täytyy kans koko varasto purkaa. Nyt on nostettu stigat, pulkat, sukset ym. sinne ylimmille hyllyille ja hiekkaleluja on nostettu siihen alemmaksi. Sitten, kun niiden aika tulee, niin ovat sitten helposti otettavissa. Me saatiin jopa niin paljon varastoa tyhjennettyä, että siitä näkyy lattia ja saa jalkansa siihen oven suulle sisäpuolelle! :D
VastaaPoistaOon samaa pohdiskellut, kun Äiti-ihminen, että kuuden hengen perhettä pidetään jo todellakin suurperheenä. Itse en sitä vielä näe, mutta toki jos verrataan yhden tai kahden lapsen perheisiin, niin niihin verrattuna joo. Meillä tietty niin paljon ystäväperheitä, joissa enempi lapsia, kun meillä, niin senkin takia toki miettii, että ei meillä vielä ole mikään suurperhe. Itse olen pienestä saakka haaveillut suuresta perheestä ja onneksi nämä neljä ihanaa lasta saatiin.
Ihanaa viikonloppua teill!