Etsivä löytää

Tirtetalla on vieno pyyntö, että alkaisimme leipoa korvapuusteja. Ajatus on houkutteleva ja muutaman päivän pullattomuus tukee ehdotusta. Aika orpoa on juoda päiväkahvia, jos ei ole mitään pullanpuolta tai edes suklaapalaa.
Viime aikoina olen testaillut ihan tarkoituksella Reilun Kaupan suklaita ja esimerkiksi K-kaupan valikoimista löytyvät tummat, reilut suklaat ovat kahvin kanssa oivallisia. Meillä kyllä nykyään on tilanne, että tuo kotiin mitä suklaata hyvänsä ja kuinka paljon tahansa, se häviää hyvin nopeasti.
Eräänä iltana iski ihan mahdoton tumman suklaan mieliteko. Laitoin lapsen ostamaan, kun sai hakupalkaksi ostaa myös itselleen. Tyttö toi kotiin kolme isoa levyä ja avasin levyt keittiön pöydällä. Huomautan, että kotona oli väestä vain murto-osa. Sanoin huolettomasti, että "saa ottaa vapaasti" ja käännyin kaatamaan kahvia kuppiini. Kun palaan puolen minuutin kuluttua pöydän ääreen kahvikuppini kanssa, oli yhdestä levystä jäljellä vaatimaton kulma. Tokihan suklaanhimo talttui pienestäkin palasta, mutta totesin, että olisi kai aika pitää suklaapäivä, kun kaikilla näyttää olevan patoutunutta suklaannälkää.
En sano sanaa "suklaa" enää kertaakaan tämän jutun yhteydessä, muuten täytyy lähteä kauppaan. Olisi mielenkiintoista kuulla ulkosuomalaisten kommentteja, kuinka he hoitavat suomalaisen suklaan mieliteot.

Eilen tuli mieleen Raamatun kertomus kadonneesta kultarahasta ja ilosta, kun raha löytyi.
Tokaluokkalainen oli koulun jälkeen sählykerhossa koulun salissa ja hänellä oli paljon kantamuksia kotiin tullessaan. Jonkun ajan kuluttua iltapäivällä poika huomaa, että sählymaila ei ollut tullut kotiin asti. Suru saa ihan vedet silmiin ja yhdessä pohdimme, missä vaiheessa iltapäivää maila oli kadonnut. Poika muisteli vähentäneensä vaatetusta koulun pihassa ja epäili mailan unohtuneen siinä yhteydessä.
Poika lähti allapäin koululle etsimään mailaa ja neuvoin häntä kysymään neuvoa myös vahtimestarilta. Mailassa oli kyllä nimi ja hopeanvärinen lapa oli hyvä tuntomerkki. Lohdutin, että jos mailaa ei löydy, ostamme uuden ja ei tarvitse olla suruissaan, koska ei hän todellakaan tahallaan mailaa hävittänyt. Sen verran tärkeä on uusi ja hieno maila pojalle ollut, että sitä on tarkoin varjeltu luvattomilta käyttäjiltä.
Kepeä oli askel ja mieli iloinen, kun poika vartin päästä palaa mailan kanssa. Maila oli löytynyt koulun eteisestä.

. . .

- "Kato, mummo, kun pappaa pelottaa!" sanoo Melska ja hyppää sohvan käsinojalta papan syliin.