torstai 22. maaliskuuta 2012

Etsivä löytää

Tirtetalla on vieno pyyntö, että alkaisimme leipoa korvapuusteja. Ajatus on houkutteleva ja muutaman päivän pullattomuus tukee ehdotusta. Aika orpoa on juoda päiväkahvia, jos ei ole mitään pullanpuolta tai edes suklaapalaa.
Viime aikoina olen testaillut ihan tarkoituksella Reilun Kaupan suklaita ja esimerkiksi K-kaupan valikoimista löytyvät tummat, reilut suklaat ovat kahvin kanssa oivallisia. Meillä kyllä nykyään on tilanne, että tuo kotiin mitä suklaata hyvänsä ja kuinka paljon tahansa, se häviää hyvin nopeasti.
Eräänä iltana iski ihan mahdoton tumman suklaan mieliteko. Laitoin lapsen ostamaan, kun sai hakupalkaksi ostaa myös itselleen. Tyttö toi kotiin kolme isoa levyä ja avasin levyt keittiön pöydällä. Huomautan, että kotona oli väestä vain murto-osa. Sanoin huolettomasti, että "saa ottaa vapaasti" ja käännyin kaatamaan kahvia kuppiini. Kun palaan puolen minuutin kuluttua pöydän ääreen kahvikuppini kanssa, oli yhdestä levystä jäljellä vaatimaton kulma. Tokihan suklaanhimo talttui pienestäkin palasta, mutta totesin, että olisi kai aika pitää suklaapäivä, kun kaikilla näyttää olevan patoutunutta suklaannälkää.
En sano sanaa "suklaa" enää kertaakaan tämän jutun yhteydessä, muuten täytyy lähteä kauppaan. Olisi mielenkiintoista kuulla ulkosuomalaisten kommentteja, kuinka he hoitavat suomalaisen suklaan mieliteot.

Eilen tuli mieleen Raamatun kertomus kadonneesta kultarahasta ja ilosta, kun raha löytyi.
Tokaluokkalainen oli koulun jälkeen sählykerhossa koulun salissa ja hänellä oli paljon kantamuksia kotiin tullessaan. Jonkun ajan kuluttua iltapäivällä poika huomaa, että sählymaila ei ollut tullut kotiin asti. Suru saa ihan vedet silmiin ja yhdessä pohdimme, missä vaiheessa iltapäivää maila oli kadonnut. Poika muisteli vähentäneensä vaatetusta koulun pihassa ja epäili mailan unohtuneen siinä yhteydessä.
Poika lähti allapäin koululle etsimään mailaa ja neuvoin häntä kysymään neuvoa myös vahtimestarilta. Mailassa oli kyllä nimi ja hopeanvärinen lapa oli hyvä tuntomerkki. Lohdutin, että jos mailaa ei löydy, ostamme uuden ja ei tarvitse olla suruissaan, koska ei hän todellakaan tahallaan mailaa hävittänyt. Sen verran tärkeä on uusi ja hieno maila pojalle ollut, että sitä on tarkoin varjeltu luvattomilta käyttäjiltä.
Kepeä oli askel ja mieli iloinen, kun poika vartin päästä palaa mailan kanssa. Maila oli löytynyt koulun eteisestä.

. . .

- "Kato, mummo, kun pappaa pelottaa!" sanoo Melska ja hyppää sohvan käsinojalta papan syliin.

6 kommenttia:

  1. Niin suklaa... on kaksi suomalaista suklaasorttia, joista ei näin ulkosuomalaisena voi koskaan saada liikaa. Toinen on se klassinen Fazerin sininen, toinen pätkis. Samaan himokategoriaan laitan myös pantteri-pastillit.

    Suomen loman yhteydessä näitä tulee ostettua kassillinen sillä hyvällä tarkoituksella, että sitten pitkin syksyä nautiskelemme hitaasti ja hartaasti ja ehkä jouluna syödään viimeiset herkut. Katin kontit. Kassin sisältö häviää muutamien viikkojen aikana. Ensin kärvistellään muutama viikko vatsavaivojen kanssa, sitten kärvistellään loppuvuosi suklaanhimossa. Paljon viisaammaksi on osoittautunut sellainen strategia, että himon yllättäessä mieheni soittaa siskolleen, joka laittaa postin kautta tulemaan nyssykällisen noita herkkuja. Ei mitään älyttömiä määriä, vaan juuri sopivasti.

    Voi tätä ihmisen olematonta itsehillintää!

    Sitten vielä ulkosuomalaisen himoihin lasken myös karjalanpiirakat. Ensimmäisen suomiviikon aikana en juuri muuta syökään paitsi noita verrattomia herkkuja! Niitä onneksi pystyy leipomaan itsekin ja aina silloin tällöin näin teemmekin - ovat vain todella työläitä valmistaa.

    tv Leena

    VastaaPoista
  2. Mä en ole koskaan ollut mitenkään erityinen suklaansyöjä, suomalaiselle kirkolle päästessäi ostan vähän Fazerin sinistä, salmiakkia sen sijaan pyydän kaikkia tulijoita tuomaan mukanaan. Onneni on, että Pandan lakua myydään täällä terveyskaupoissa ja kauppojen terveysruokaosastoilla (!), yleensä useampaa sorttia. Suomessa myös usein syön pieniä (ja hintavia) Ruohonjuuresta saatavia Reiluja (ja liekö luomujakin) suklaita ja niitä saa täältä meidän tuppulan paremmasta ruokakaupasta, joten aivan orpo ei tarvitse olla.

    VastaaPoista
  3. Kyllä vastapaistettu korvapuusti juhlistaa päivän kuin päivän. Samallahan siinä Tirtetta oppii leipomistaitoja.
    Onneksi itsellä ei ole mitään suklaahimoja. Tuo suklaattomuus johtuu siitä kun nuorena silloinen poikaystäväni toi laivalta ison suklaalevyn. Sellaisen puolimetrisen. Söin sen kerralla. Sittemmin ei ole suklaa oikein maistunut.
    Kadonneen tavaran löytyminen on aina pieni onnenhetki.

    VastaaPoista
  4. Hei,
    Lähettäisin sähköpostia Cisionin blogilistauksiin liittyen mutta en löytänyt yhteystietojasi blogistasi. Ota yhteyttä heini.malmi@cision.com niin kerron tarkemmin.

    Cisionista yrityksenä sekä palveluistamme ja tuotteistamme lisää kotisivuillamme: http://fi.cision.com/.

    Yst. terv.
    Heini Malmi

    VastaaPoista
  5. Ihastuttavan valoisa kirjoitus.

    Tulehan arvontaani :)

    VastaaPoista
  6. Ma olen enemman salmiakin ystava, mutta toki suklaakin toisinaan maistuu. No onneksi on reissaava mies, joka kay lahes joka toinen kuukausi Suomessa ja taydentaa varastot. Mutta kyllahan niita vaihtoehtoja loytyy jos aitoa tavaraa ei loytyisikaan.

    VastaaPoista