lauantai 24. maaliskuuta 2012

Lasten Lauantaissa virkistyneitä ja uupuneita

Naapuritalon Mc Donaldsissa oli tänään Lasten Lauantai. Tirtetta oli Kaisa-siskon kanssa pitänyt koko viikon huolta siitä, ettei tapahtuma päässyt unohtumaan minulta eikä isiltä. Luvassa oli kasvomaalausta, väritystehtäviä ja maistiaisia. Koska "virallisen" kutsun Tirtetalle oli esittänyt Pikkuveljen Vaimo, oli Tirtetta kihelmöinyt jännityksessä ja laskenut öitä.
Isillä on vapaa viikonloppu ja lähdimme kello 12 paikalle kaikkien halukkaiden kanssa.
Ravintolassa on leikkipaikka ja kasvomaalauskin oli yllättävän jännittävää tytöistä. Kun  samanikäisiä kavereita tulee seuraan, ruokaa, juomaa ja isin huomiota riittää, ei tytöillä ole kiirettä minnekään. Tyttöjen ilakointia katsellessa päätämme isin kanssa, että emme puhu kotiinlähdöstä mitään, vaan tytöt saavat kerrankin olla niin kauan, kuin huvittaa.

Isi sai nyrkkinsä päälle upean ampiaismaalauksen. Rohkeus ei riittänyt enää hämähäkkiin.
Kului kolme tuntia ja yhtä monta kahvimukillista. Minulla alkoi jo väsymys painaa ja isikin alkoi näyttää enemmän vanhalta papalta, kuin nuorelta isältä. Varsinkin Tirtetan vauhti ei hidastunut ollenkaan, päinvastoin hän suunnitteli seitsemännen maalauskuvan paikkaa. Posket, kämmenenpäälliset ja käsivarret oli jo kirjottu lempikuvilla, mutta vielä yksi perhonen olisi ollut kiva saada.

Puoli tuntia ennen tapahtuman loppua sanon tytöille, että kohta maalaukset loppuu ja voisimme lähteä kotiin. Nurisematta tytöt vetelee päällysvaatteet päälleen, kokoaa ilmapallonsa ja lelunsa. Matkalla kotiin pohdittiin, milloin seuraavan kerran on Lasten Lauantai.
Kyllä meillä oli todella hauskaa. Me aikuiset saimme uusia tuttavia muista vanhemmista. Mutta kyllä oma vanhuus tuli todettua: emme jaksaneet olla niin kauaa, että 5- ja 7- vuotiaat olisivat pyytäneet päästä kotiin.

Kiitos, Hanna ja Sonja ja kaikki muut vuorossa olleet työntekijät! Perheravintola oli tänään perheravintola parhaimmillaan.

6 kommenttia:

  1. Hienoa, kun pienet tytöt saivat olla vanhempiensa kanssa juhlimassa, mitä halusivat. Varmaa riittää kertomista muille perheenjäsenille ja näyttämistä!
    Kiva, kun nykyään on monenmoista tuollaista. harmi, kun omat isommat lapsenlapset enimmäkseen kaukana.

    VastaaPoista
  2. Teillä onkin ollut todella hauska päivä.
    Kun lapsilla on hauskaa niin vanhemmatkin nauttivat siitä.

    Oikein rauhaisaa sunnuntaita koko perheelle ♥

    VastaaPoista
  3. Mä olen oikeastaan vähän kateellinen teidän elämälle, siis silleen hyvällä tavalla. Minäkin tahtoisin kipaista aamulla lähimarketissa, viettää päivän mäkkärillä ja poiketa uimahalliin tai kirjastoon ihan ohimennen.
    Mun arki on kuitenkin elukoiden (kanoja ja lampaita) hoitoa, puunkantoa ja kesällä se kasvimaa... siis lasten ja huushollin lisäksi.
    Lähikauppaan on 20km, uimahalliin ja kirjastoon vielä vähän enemmän eikä näillä bensanhinnoilla paljon huviajelua harrasteta.

    Voi kun sais parhaat puolet molemmista elämäntavoista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari, kommentistasi!
      Eilen hampurilaista syödessäni juuri ajattelin, että sitten kun olemme asettuneet asumaan mummolaan, mahtaako Mikkelin-reissulla (jonne on matkaa 40km) edes tulla mieleen Mäkin ruoka. Niin näennäisesti hauskaa kuin se lapsistakin on, että saa syödä välillä noin, kioskille voi poiketa, kun mieli tekee tai hakea maitopurkin illalla naapuritalon kaupasta klo 23, kaipaamme kuitenkin suunnattomasti sitä elämän luksusta, jonka asuminen mummolassa voi tarjota.
      Esimerkiksi Tirtetta (5v), joka muuten nytkin lähti isin kanssa uimahalliin, haaveilee kesän uintireissuista "papan järveen". Hän viime kesänä pääsi hyttysten kanssa uimaan ja jäi koukkuun järvessä uimiseen.
      Meillä on niin ikävä omaa puutarhaa, että kun kesäkuun alussa on pihatalkoot yhtenä ainoana iltana, ei lapsia meinaa saada puskista pois.
      Kun tarpeeksi monta vuotta turruttaa aistejaan kaikella kenotekoisella huvilla ja ajankululla ja elämisen näennäisellä helppoudella, alkaa kaivata ihan päinvastaista.
      Pitkä penni on se, jonka maalla-asuvat joutuvat laittamaan pakosta autoihin ja polttoaineisiin. Meillä tällä hetkellä 14 hengen matkustuskulut kuukaudessa on noin 160e! Taitaa olla samaa luokkaa kuin ison auton kertatankkaus.
      Mummolassa tarvitsemme todennäköisesti kaksi autoa.
      No, me yritämme vielä muutaman vuoden "nauttia" näistä asioista täällä. Oman mansikkamaan puuttumiseen ei kyllä koskaan totu.

      Poista
    2. En saa korjattua tuota "kenotekoista" keinotekoiseksi tuohon tekstiin.

      Poista
  4. En minäkään oikeasti kaupunkiin enää halua, mutta pakko on myöntää, että kaipaan joitakin asioita sieltä ihan yhtä paljon kuin kaupungissa kaipasin joitakin asioita tästä maalaiselämästä :)

    VastaaPoista