Lasten Lauantaissa virkistyneitä ja uupuneita

Naapuritalon Mc Donaldsissa oli tänään Lasten Lauantai. Tirtetta oli Kaisa-siskon kanssa pitänyt koko viikon huolta siitä, ettei tapahtuma päässyt unohtumaan minulta eikä isiltä. Luvassa oli kasvomaalausta, väritystehtäviä ja maistiaisia. Koska "virallisen" kutsun Tirtetalle oli esittänyt Pikkuveljen Vaimo, oli Tirtetta kihelmöinyt jännityksessä ja laskenut öitä.
Isillä on vapaa viikonloppu ja lähdimme kello 12 paikalle kaikkien halukkaiden kanssa.
Ravintolassa on leikkipaikka ja kasvomaalauskin oli yllättävän jännittävää tytöistä. Kun  samanikäisiä kavereita tulee seuraan, ruokaa, juomaa ja isin huomiota riittää, ei tytöillä ole kiirettä minnekään. Tyttöjen ilakointia katsellessa päätämme isin kanssa, että emme puhu kotiinlähdöstä mitään, vaan tytöt saavat kerrankin olla niin kauan, kuin huvittaa.

Isi sai nyrkkinsä päälle upean ampiaismaalauksen. Rohkeus ei riittänyt enää hämähäkkiin.
Kului kolme tuntia ja yhtä monta kahvimukillista. Minulla alkoi jo väsymys painaa ja isikin alkoi näyttää enemmän vanhalta papalta, kuin nuorelta isältä. Varsinkin Tirtetan vauhti ei hidastunut ollenkaan, päinvastoin hän suunnitteli seitsemännen maalauskuvan paikkaa. Posket, kämmenenpäälliset ja käsivarret oli jo kirjottu lempikuvilla, mutta vielä yksi perhonen olisi ollut kiva saada.

Puoli tuntia ennen tapahtuman loppua sanon tytöille, että kohta maalaukset loppuu ja voisimme lähteä kotiin. Nurisematta tytöt vetelee päällysvaatteet päälleen, kokoaa ilmapallonsa ja lelunsa. Matkalla kotiin pohdittiin, milloin seuraavan kerran on Lasten Lauantai.
Kyllä meillä oli todella hauskaa. Me aikuiset saimme uusia tuttavia muista vanhemmista. Mutta kyllä oma vanhuus tuli todettua: emme jaksaneet olla niin kauaa, että 5- ja 7- vuotiaat olisivat pyytäneet päästä kotiin.

Kiitos, Hanna ja Sonja ja kaikki muut vuorossa olleet työntekijät! Perheravintola oli tänään perheravintola parhaimmillaan.