tiistai 27. maaliskuuta 2012

Taas iski mummolaikävä

Kuopion veli soitteli mummolasta puupinon kupeesta. Oli tullut vapaapäivikseen ryskämään papan metsiin. Komeaa koivua kuulema oli pinossa.
Aamukahvipöydässä mummon kanssa istuessa olivat nähneet kahden joutsenen lentävän mummolan talon yli.
Sanoin, että tuo vääntää veistä rinnassani. Hirmuinen ikävä hyökkäsi ihan varoittamatta.
Lunta on vielä pelloilla ja metsässä reiteen asti. Oli kuulema ollut kivenheiton matka moottorisahan ja bensatankin kanssa puolen tunnin uuvuttava urakka, kun märkä ja raskas lumi upotti alla.

Tokaluokkalainen, joka on alkanut nimittää minua ihan huomaamatta "mummoksi" tuli koulusta ja oli oikeasti vähällä pirahtaa itkuun:
- Mulla on niin-niin ikävä mummolaan...

Kuinka voisi kiirehtiä ajan kulumista tai nopeuttaa asioiden tapahtumista? Ei ole elämällä kelausnappulaa, mutta kai se on tarkoituskin. Mutta silti tulee vähän kärsimätön olo.

4 kommenttia:

  1. Hei Sirkku, kiitos kun valistit minua.
    Nokkakärryt, onhan meillä sellaset, en vain ollut koskaan kuullut tuollaista suomalaista nimeä niille, täällä ne on magasinkärra eli varastokärryt.
    Oppia ikä kaikki. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Mummolassa onkin mukavaa olla ;)
    Lumet häviävät silmissä, varmaan myös pohjoisemmassakin.
    Kohta tulee pääsiäinen ja sen jälkeen pian jo kesä ja ehkä silloin porukkanne pääsee mummolaankin.
    Maalla on mukavaa ja tilaa eri tavalla kuin kaupungissa.

    VastaaPoista
  3. Hei Sirkku!

    Aika menee äkkiä ja pääsette mummolaan asumaan. Hyvää kannattaa odottaa.

    Miksi ette voisi muuttaa mummolaan jo nyt? Maalla bussikuskeista on melkeinpä pulaa ja miehesi löytäisi näin ollen varmasti töitä maalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikkelin seudulla ei linja-autonkuljettajien avoimia työpaikkoja juurikaan ole.
      Siellä, niinkuin täälläkin, on aika korkeat kriteerit uusien kuljettajien palkkaamiselle: ensiksikin, mieheni on vanha ja sairas. Paikallistuntemusta edellytetään myös. Eläkeikä on miehellä täynnä kolmen vuoden kuluttua, ellei siihen tule muutoksia.
      Emme siis usko hänen työllistymiseensä Kangasniemellä.
      Pieninpänä, vaan ei vähäisenä käytännön asiana meidän täytyy ennen muuttoa uusia vesi- ja viemäröintijärjestelmä koko tilalla. Kaivon vesi ei riitä ja likavesijärjestelmä täytyy saattaa ajan tasalle. Iso tukku rahaakin täytyy olla olemassa, kun siihen hommaan ryhtyy.
      Kolmen vuoden odottelu myös "vartuttaa" lapsia, eli koulut edistyy ja useampi ehtii saada kiinni omasta ammatista. Nyt on niin moni pohtimassa jatkakoulutusta ja ammatinvalintaa, että Etelä-Suomen mahdollisuudet tekee valinnasta hiukan helpompaa.
      Kaikki mahdollisuudet asian jouduttamiseksi on pohdittu. Sekin, että mies jäisi viikoksi Helsinkiin töihin ja tulisi vapaapäivinään perheen luokse maalle. Se kaatuu taloudelliseen mahdottomuuteen nykyisten elinkustannusten ja polttoaineen hintojen aikana.
      Mutta, kuten sanoit, hyvää jaksamme odottaa ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
      Kyllä tämä kevätaika silti ottaa todella lujille, kun ei pääse pellolle.

      Poista