lauantai 3. maaliskuuta 2012

"Mutsi skibaa"

70-luvulla "paloi päreet". Sitten "meni hermot", "paloi pinna", "alkoi keittää". Tuoreempia ilmaisuja muistan "kupin nurinmenon" ja "herneen nenäänvetämisen". Viime talvena äidin kimmastuessa saattoi poikalapset sanoa "älä skitsoo!" Tänä talvena skitsoilusta on puhunut vähän jälkijunassa enää viisivuotias pikkusisko. "Skibaaminen" onkin sitten niin uusi ilmaisu suutahtamiselle, ettei sanaa tuossa tarkoituksessa tunne vielä edes Urbaani sanakirja.

Tänään minä skibasin. Ruuan tai yleensäkin syömisen kanssa temppuilu on varmin tapa saada minut suuttumaan.

Tein pikavauhdilla vielä illan lisäruokinnaksi kattilallisen spagetti-jauhelihapöperöä ja jouduin sitten kipaisemaan naapurin puolelle, kun sieltä soitettiin ja pyydettiin apua. Lähtiessäni kaksi tytöistä pohdiskeli ruuanlaittoa ja tyrmäsin ajatuksen sanomalla, että "hellalla on kattilallinen valmista ruokaa, joka syödään ensin". Tultuani reilun puolen tunnin kuluttua naapurista, istuu toinen tytöistä näykkimässä siskonsa tekemää ruokaa, jossa oli parsakaalia, tofua, paahdettuja leivänpaloja ja pähkinöitä. Pähkinät eivät tytölle maistuneet ja hän nakkeli niitä lautaseltaan pitkin ja poikin. Hetken kuluttua tyttö häipyy lautasensa äärestä ja voihkii mennessään "en jaksa yhtään enää syödä..."
Minulla on pikkuisen huono tapa korottaa ääntäni suuttuessani, mikä ei tietenkään ole lauluäänelle ollenkaan hyväksi. Nyt unohtui kurkku, äänihuulet ja naapurit, kun komensin tytöt paikalle. Pidin heille erittäin kovaäänisen puhuttelun, koska en siedä ruuan haaskaamista ja olin myös kieltänyt ruuanlaittopuuhiin ryhtymisen, koska valmista ruokaa oli tarjolla. Sanoin, että ruokaa saa kaikin mokomin itse tehdä, jos sitä ei ole valmiina, mutta nyt kun sitä tehdään ja jätetään puolet syömättä, siitä en yhtään pidä.
Ruuan valmistanut tyttö sai mättää tähteen kippoon, laittaa kelmun päälle ja kipon jääkaappiin.
Pikkupojat supisivat myöhemmin illalla keskenään:
- "Mutsi skibas tänään..."

10 kommenttia:

  1. Kyllä varmaan tulee noita tilanteita joissa "mutsi skibaa" kun monta lasta on ympärillä kasvamassa. Siinä ei kyllä äidin silloin auta muu kuin skibata kun ristiriitoja tulee. Miten sitä pärjäisi muuten niiden kanssa ellei olisi asiansa takana.

    Hyviä skiba päiviä sinulle.

    VastaaPoista
  2. Ihana :) ei sovi lauluäänelle ;D Minä en muuten myöskään pidä ruualla "melkkuamisesta", samasta syystä skibaillaan kovaäänisesti täälläkin..

    VastaaPoista
  3. Kyllä siinä saa äiti olla kieli keskellä että osaa toimia sopivan jämäkästi. Toki aina ruuanlaitossa sattuu virhearviointeja eikä tuotos maistukaan sitten valmiina. Minäkin olen laittanut joskus lautasen takaisin jääkaappiin ja sanonut että ennen ei tehdä uutta ruokaa ennenkuin entinen on syöty. Tosin sitten myöhemmin kyllä lipsahti ruoka jätesankoon. Taisin joskus sanoa myös, että sitten omassa huushollissaan saa tehdä niinkuin haluaa.
    Tuota skibaaminen sanaa en olekaan ennen kuullut.

    VastaaPoista
  4. Mutsi skibaa ja aiheesta.

    VastaaPoista
  5. Minä olen yhtä kova skibaamaan ruokajutuista! :)

    VastaaPoista
  6. Ei siin kyl mitää tofuu ollu!

    VastaaPoista
  7. Täällä toinen skibaaja. Ruoka on asia, jota ei tuhlata eikä sen kanssa tyhmäillä. Ja keittiössä määrää se, joka useimmiten ruoan valmistaa, piste.
    Hyvä että skibasit!

    VastaaPoista
  8. Niin se pitääki skibata,jos oikeesti sille on aihetta!Ruuasta minäki korotan ääntäni,jos sille nyrpistellään eikä entisiä syyä eestä pois.Jos ei maistu,odottakoon seuraavaan ruoka-aikaan!

    VastaaPoista
  9. Ihan oikea suuttumus tuosta jutusta - niin olisin minäkin skibannut... samaa sanoisin kuin Suvi edellä...

    VastaaPoista
  10. Aiheesta saa skibata ja niin teitkin. Minullekin tuo on ihan uusi sana, taidan yllättää teinit sillä joku päivä kun itse skibaavat jotain.

    VastaaPoista