maanantai 5. maaliskuuta 2012

Iätöntä kauneutta

Vaikka en ole sitä täällä ehkä ääneen sanonutkaan, olette voinut äänenpainoistani ja rivien väleistä tulkita, että ihailen iäkkäitä ihmisiä.
Ihailen heidän kauneuttaan. Ihailen hiusten väriä tai hiusten puuttumista. Nainen, jolta ikä on harventanut hiukset niin, että hänellä on enää muutama kallis suortuva kaunismuotoisen päänsä ylväänä koristeena, on hyvin kaunis. Ihailin eräässä  vanhassa työpaikassani liki 90-vuotiasta rouvaa, jolta lukuisat sairaudet olivat vieneet kaikki hiukset.
Harmaat hiukset ovat mielessäni herättäneet kunnioitusta jo lapsesta asti.

Jarnan "Tyylisuuntauksia" -blogin vinkin perusteella löysin aivan sykähdyttävän blogin:
http://advancedstyle.blogspot.com/
Ari Cohen julkaisee blogissa kuvia pääasiassa New Yorkin kaduilla tapaamistaan iäkkäistä ihmisistä. Kuvattavat ovat antaneet luvan kuvien julkaisuun.
Jos ihastuin ikihyviksi löydettyäni Sennien blogin lapsiperheen elämästä Amerikan mantereella, niin se ikä ja  harmaat hiukset, mikä Sennien kuvista vielä muutaman vuoden puuttuu, löytyy kyllä tästä tänään löydetystä.

Kun kuvia katselee, näkee elämäniloa ja itsevarmuutta. Kun on itse keski-ikäinen,mielummin massaan sulautuva harmaa hiirulainen, eikä aina ole tyytyväinen iän mukanaantuomiin muutoksiin ulkonäössään, kuvat toimivat terapian tavoin.

5 kommenttia:

  1. Harmaa on kaunista! Puhunkohan siksi, että itsekin olen harmaapäinen;)
    Vanhukset ovat useimmissa kulttuureissa kunnioitettuja. Ystäväni oli nuorena lääkärinä lähetystyössä ja valitti, että kunhan saisi edes hieman harmaata, että paikalliset ihmiset paremmin ottaisivat hänet todesta - nyt kyllä on hänelläkin harmaata...

    VastaaPoista
  2. Tuo advancedstyle on mahtava! Olen eksynyt sinne joskus, kiva löytää taas tätä kautta:)

    VastaaPoista
  3. Voi Sirkku, olet kyllä ihana <3
    Ja vaikka harmaat hiukset vielä puuttuvat, niin ryppyjä ja kaikenlaista hyllyvää löytyy meiltäkin :-D

    VastaaPoista
  4. Katselin sunnuntaina iäkästä isääni auton takapenkiltä käsin. Hieman jo kumarainen asento ja harmaat hiukset. Hennot ja siististi leikatut. Vaikka onkin miehestä kyse, liikutuin siitä näystä. Oma rakas isä, tuttu ja turvallinen.
    Oma äitini kuoli jo 11 vuotta sitten pitkäaikaiseen sairauteen. Omaishoitajanaan sain loppuaikoina viettää kanssaan merkittäviä hetkiä mm. naisellisten puuhien äärellä. Äiti tykkäsi, kun rullasin päähän paplarit ja hömpöteltiin hieman kiharalla tukalla. Hän halusi myös leikkauttaa kauniit vaaleaksi haalistuneet punaiset hiuksensa muotoon, vielä viimeisinä elinkuukausinaan! Naiselliset tarpeet eivät siis välttämättä häviä kuoleman kynnykselläkään!

    Työskentelen pitkäaikaisosastolla ja itse olen ottanut tavoitteekseni sen, että aamutoimien yhteydessä pyrin etsimään vanhuksille mukavat ja siistit päivävaatteet ja kampaan hiukset ajan kanssa. Mummot tykkäävät, kun päätä silittää kamman vetojen välissä ja kehaisee niiden kauneutta. Papat nautiskelevat parranajosta silmät kiinni...

    Vanhukset ovat kauniita. Rypyt ja uurteet kertovat tarinaansa eletystä elämästä. Paperinohut iho lämpimässä kädessä viestittää hoitajan kättä puristaessa arvostusta ja huolenpidon kiitollisuutta.
    Arvostetaan vanhuksiamme <3 !

    se savolainen

    VastaaPoista
  5. Niin totta! Minä löysin blogisi Sennien blogin kautta joten niin nämä tiet kohtaa ja risteytyy täällä blogimaailmassa :) Omaa blogia minulla ei tällä hetkellä ole, mutta kovasti mietinnässä.

    Muutamia viikkoja sitten iäkäs pappani joutui sairaalaan. Satojen kilomterien päästä tuotiin ja diabeetikkona siellä odottaessaan nälkäkin hiukoi ja jano vaivasi. Minä asun tässä lähellä sairaalaa ja tein papalle voileipää ja mehua, ajoin sairaalaan ja kysyin tietä ensiapuun. Papan peti oli tyhjä ja huolestuin kunnes verkkaisesti astellen, tuttu harmaahapsinen mies asteli paljain jaloin kohti sänkyään. Väsynyt, kumara asento muuttui mahdollisimman ryhdikkääksi, suu ja silmät vetäytyivät leveään hymyyn. Voileivät kävivät ns. kaupaksi, samoin mehu ja niin me porisimme pitkän tovin odottaessamme lisätutkimuksia.

    Oma mummuni kuoli melkein 6v. sitten ja usein katson hänen kuvaansa; kauniita, lempeitä, uurteisia kasvoja ja hentoja harmaita hiuksia. Ja ajattelen; kaunis, ihana mummuni. Hän vanheni ajallaan ja omana itsenään, ei meikkejä, ei peruukkeja, ei leikkauksia tai kauhua omasta ikääntymisestään.

    Tanja

    VastaaPoista