maanantai 19. maaliskuuta 2012

Pysytään tiellä

Päivät ovat vähän huiskineet eteenpäin ja olen yrittänyt pysyä perässä. Nyt piti tulla huokailemaan tähän koneen äärelle, jotta kaikki asiat löytää oman lokeronsa ja pystyy erottamaan tärkeän vähemmän tärkeästä.
Tässä aamussa on kuitenkin tärkeintä se, että kaikki ovat terveinä, tallessa ja jonkun aikaa hereillä oltuaan myös hyväksyneet, että on maanantaiaamu ja ylös täytyy nousta. Tuo heräämisen mielekkyyden oivaltaminen kun on joillakin perheessämme vielä hakusessa, vaikka koulutaivaltakin on kuljettu jo muutama vuosi.

Perjantai-illan tilaisuus jäähallissa oli ollut paikallaoleville mieleenpainuva kokemus. Me jouduimme jäämään kotiin, kun huomasimme, että miehen on lähdettävä koko yksi töihin ja koko lapsijoukko on viikon aikaisista heräämisistä aivan liian väsyneitä. Tuon kokoluokan tilaisuuksia ei täälläkään kovin usein järjestetä, joten jo satojen tuttavien tapaaminen olisi ollut virkistävää tilaisuuden annista puhumattakaan. Olin siis tilanteessa, että jouduin tekemään ratkaisun puhtaasti järkisyistä.

Kuopion veli on piipahtamassa mummolassa. Mummolan pihassa ajoi penkkaan, kun höpisi kanssani puhelimessa.
Edellisellä puhelinkeskustelulla velipoika kertoi jokakeväisen taudin uusineen hyvin vakavasti. Veli oli vasta ollut sairaslomalla, kuntoutunut siitä, mutta tämä tauti iski nyt ihan yllättäen. Tiesin oikopäätä, mistä taudista oli kysymys, koska olen muutamana keväänä kuullut sinnittelystä aina pahenevia oireita vastaan. Tauti on siinä mielessä vakavasti otettava, että veljellä on vaimo ja lapsia, jotka joutuvat sydän kurkussa seuraamaan isänsä elämää. Kuopion veli oli ostanut moottoripyörän. Vaikka pyörä odottelee vielä teiden sulamista liikkeessä, tekee velipoika kuivaharjoitteluja: autolla ajaessaan kuvittelee jo ajavansa moottoripyörää ja pohtii ajolinjoja ja kaistoja, kuin ajaisi jo kaksipyöräisellä.
Hartaat osanoton- ja kärsivällisyydentoivotukset Kuopion veljen vaimolle.

Miehellä on nyt muutaman viikon ajan työvuoroissa harvinainen kummallisuus. Hänen työvuoronsahan on nimikkeellä "jatkuva yötyö". Nyt ajopäiväkirjasta löytyy työpäiviä, jolloin töihinlähtö on aamupäivän puolella. Aikaisin aloitusaika on 09.20. Mies aamulla kysyi työvuorosuunnittelusta, mistä moinen yövuoro johtuu ja sai vastaukseksi, että töiden loppumisajankohta määrää, onko kyse yö- vai päivätyöstä. On kuulema yötyötä, jos vuoro päättyy klo 23.
Emme me nyt suinkaan tästä pahoillamme ole. Tärkeintä on, että töitä riittää.

5 kommenttia:

  1. Kesää, kesää tekee tänäänkin, kun räntää satelee...
    Kevään ja kesän myötä nuo moottoripyörätkin lisääntyvät teillä. Huhhuh, vaikka minulla onkin ajokortti, joka oikeuttaisi moottoripyöränkin ajamiseen, niin en edes kuvittele - miehet taitavat olla erikseen...
    Ihanaa, kun koko porukka teillä on terveenä ja miehellä töitä riittää.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  2. Harmittavaa,jos teillä se jäähallin tilaisuus jäi väliin!joskus vaan käy niin,ja jälkeenpäin sen tarkoituksenkin todella ymmärtää.
    Pelottava kärpänen on veljeäsi puraissut,tuo moottoripyöräily tuntuu toisia kovin kiehtovan näin keväällä!
    Ihanaa,että miehelläsi töiden loppumisesta ei ole tietoakaan!

    VastaaPoista
  3. Miten niin osanottoa ja kärsivällisyyttä perheelle, kun isä ostaa moottoripyörän??? Minä en kieltänyt, en komentanut, mutta sanoin, että kyytiin en tule. Mutta en raaskinut pahoittaa innostuneen miehen mieltä, vaan nousin lopulta kyytiin. Sain hellävaraista siedätyshoitoa,ja nyt ollaan ajettu yhdessä (minä kyytissä) jo ainakin viisi tai kuusikin kesää, menee ihan laskuissa sekaisin. Teiden sulamista odotellaan kuumeisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisen veljen kanssa äsken aprikoimme, että saattaa vuosi vierähtää, ennenkuin motskarimiehen vaimo nousee kyytiin.
      Se, mikä oli arveluttava veto velipojalta, että meni pyöräkauppoja tekemään ilman vaimon lupaa! On siinä lepyttelemistä.

      Poista
  4. Meillä on kanssa isännällä moottoripyörä. Tuulan tavoin sanoin että kyytiin ei tämä emäntä nouse, mutta minä en kyllä ole vieläkään noussut! Varjelusta kyllä pyydän pyöräretkilleen joka kerta.

    VastaaPoista