keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Hautausmaaterapiaa?

Menimme pikkutyttöjen kanssa raitiovaunulla kaksi pysäkinväliä Marian sairaalan laboratorioon. Veimme sinne näytettä.
Utuverhon läpi paistava aurinko oli saanut Hietaniemen hautausmaan kaikki linnut laulamaan ja päätimme kävellä takaisin kotiin hautausmaan poikki.
Ihan luonnostaan askel hidastui, katse lepäsi vanhan hautuumaan näkymissä. Huomasin, että tyttöjenkin olemus rentoutui, rauhottui ja hiljeni. Melskan ainoa kommentti matkan aikana oli "mummo, täällä on kiviä". Tirtetta huomasi, että suurin osa hautakivistä oli hyvin vanhoja.

Pohdin, onkohan jossain maailmankolkassa keksitty levottomien, stressaantuneiden tai uupuneiden terapiaksi hautausmaakävelyjä. Luonnostaanhan sitä monet tekevät ihan rauhoittumistarkoituksessa, mutta vastaani ei ole vielä tullut alaan perehtyneen kirjoituksia tai peräti tutkimustuloksia.
Huomasin, että hengitykseni tasoittui, pulssi laski ja jännittyneet hartiat rentoutui. Pelkkää kuvitteluani tai ei, mutta päätimme Tirtetan kanssa tulla pian uudestaan hautausmaakävelylle.

Hietaniemen hautausmaalla näkee miltei joka käynnillä oravia. Tämänkertainen orava tuli näkyville vasta Lapinlahden sairaalan puiston reunassa. Juttelimme pienelle oravalle ja kyselimme sen kuulumisia. Sillä oli selvästi aamupalan etsintä kesken, joten kauaa se ei malttanut kanssamme keskustella.
Aamuruuhkan pauhu ehti jäädä hetkeksi kuulumattomiin keskellä hautausmaan rauhaa.
Pitääpä kysyä Kuopion Veli -suntiolta, millaiset tunnelmat hänelle tulee hautausmailla työskennellessään.
Ehkä työpaikkana ei käy terapiasta.

9 kommenttia:

  1. Varmaankin ihmiselle, jolla on toivo tuonpuoleisesta, hautaumsaa tarjoaa ihanan rauhallisen keitaan ja levähdyspaikan. Toisaalta ihminen, jolla ei ole toivoa tuonpuoleisesta luultavasti ahdistuu, kun tulee muistutetuksi kaiken katoavaisuudesta. Minä itse pidän hautausmaalla käymisestä, siellä kävelemisestä, mutta en haluaisi asua aivan sen kupeessa. En haluaisi tulla päivittäin muistetuksi kuolemasta.

    tv Leena

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin itsekin liikuskella tuolla Hietaniemen hautausmaalla,koin sen rentouttavana ja rauhoittavana paikkana!Vähiin on jäänyt nekin kävelyt,mutta lasten kanssa kannattaa tosiaan käydä useammin!

    VastaaPoista
  3. Se on kyllä totta että kun menet hautausmaalle askel hidastuu,rauhoittuu,kiire häviää ja puhutaanki miltei kuiskaamalla.

    VastaaPoista
  4. Hautausmaa ei olekaan pelottava, vaan rauhoittava paikka. Hautausmaalla huomaa myös kiireen turhuuden.
    Joskus on mukavaa kuljeskella, lueskella ja tutkia vanhoja hautakiviä ja niiden kautta historiaa. Entisvanhaan hautakiviin hakattiin ammatit ym. tietoja.
    Myös ulkomailla matkustaessa hautausmaihin on mielenkiintoista tutustua. Eri puolilla maailmaa ne ovat hyvinkin erilaisia kuin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erääseen hyvin vanhaan muistokiveen oli hakattu teksti "koloratuurisopraano". Ehkä edesmenneen naisen omaisten mielestä ääniala oli niin oleellinen ja henkilön persoonaan liittyvä asia, että se haluttiin kertoa myös jälkipolville.

      Poista
  5. Mutta jos se oli hänen ammattinsa? Ammattejahan näkee aika usein vanhoissa hautakivissä. Minä muuten selasin tänä iltana pitkään Hietaniemen hautausmaan vanhasta osasta koottua kirjaa, jonka kirkkoherra Voitto Viro on ammoin koonnut. Divarilöytöjä tämänkin ja pääsee edes mielikuvituksen siivin vaeltelemaan siellä.

    VastaaPoista
  6. Kello muuten ei ole nyt 03:02 PM vaan 13:02.

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Säännöllinen lukijasi olen ja esittäisin sinulle toiveen.
    Tekstiä on todella vaikea lukea alun tumman taustan takia.Pohja vaalenee kyllä ja lukeminen onnistuu,mutta alku on hyvin hankala.
    En haluaisi menettää yhtään ihanan blogisi lausetta!
    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi, viestistäsi.
      Luettavuusongelmaa on yritetty kohentaa matkan varrella. Olen vain toistaiseksi ollut hyvin mieltynyt taustakuvaan, joka on pisaroinut blogin alusta lähtien. Sopivaa, blogini ajatuksiin sopivaa ja myös luettavuutta parantavaa kuvaa etsiskelemme koko ajan. Myös taustakuvan poisjättäminen voisi tulla kysymykseen, mutta sitten minun täytyisi opetella muun piristävän lisukkeen lisääminen blogin ehosteeksi.
      Jotkut lukemisen kanssa tuskailevat maalaavat tekstin ja lukeminen helpottuu.

      Poista