maanantai 12. maaliskuuta 2012

Maanantaiaamun hyvä mieli

nousi auringon myötä. Aika paljon pieniä harminhitusia lakaistaan pois mielestä, jos aurinko jaksaa itsepintaisesti nousta näkyville. Lisäksi aurinko on se sama ystävä, joka lämmitti posket, kun olimme lapsia. Sama aurinko nostatti heinäpellolla hien pölyiseen selkään ja houkutteli paarmat puremaan. Samaa aurinkoa tervehti isäni noustessaan aamulla töillensä ja sama aurinko lohdutti mummolan vanhan Vilho-isännän mielen, kun hän aloitti töitänsä silloin, kun minuakaan ei vielä ollut.

Tänä aamuna hyvä mieli tuli äidille 19-vuotiaasta abiturienttipojasta, joka tasaisen rauhallisena, tyynenä ja mieli avoimena nousi ja lähti ylioppilaskirjoitusten äidinkielenkokeeseen. Pojan eväspussiin pakkasin paljon kirjoittamattomia onnentoivotuksia. Vaikea oli taas löytää kirjoittajalle kynät ilman tekstejä ja juomapullot ilman etikettejä. Ylioppilaskirjoituksissa kun ei saa olla edes tekstilogoa paidassa.
Tirtetan silmät loistivat, kun annoin hänelle loput viinirypäleet koe-eväistä, kun toiset olivat jo lähteneet kouluihinsa. Suuri ilo kourallisesta rypäleitä.

Eilisestä kirkossakäynnistä tuli hyvä ja levollinen mieli. Seurakuntamme johtaja Markku Tuppurainen puhui taas niin mukaansatempaavasti, että juuri kun sydän oli lämmennyt ja kiitollisuus syttynyt, puhe jo loppui. Luulen, että moni muukin olisi kuunnellut iltaan asti.
Olin kiitollinen ja iloinen siitä penkkirivillisestä, joka täynnä energiaa tuli kirkkoon mukanani. Kun tilaisuuden johtaja yhteisen laulun ilmoitettuaan sanoi, että joka haluaa laulaa seisten, voi niin tehdä, kolme nuorinta poikaani oli kuin selkärangattomia matoja kirkon penkissä. Katsoin heitä ja ajattelin, että "istu nuorena, jotta jaksat vanhana seistä". Tärkeintä kuitenkin, että ovat kirkossa. Ne nuoret, jotka käyvät kirkossa, eivät todennäköisesti ole niin alttiita myöhemmässä iässään ajautumaan luvattomille teille.
Tarkoituksella istutin katraani pääsalin toiseksi etummaiseen penkkiriviin, jotta oppivat istumaan ihmisiksi suuressa ihmisjoukossa kaikkien näkyvillä. Sivusalissa majailu kun antaa mahdollisuudet kaikenmoiseen pieneen touhuun, kun ihmisten silmät eivät ole näkemässä. Alun puolituntisen jälkeen suurin osa lähtikin sitten pyhäkouluun ja varkkien, eli varhaisnuorten kokoontumiseen. Annan lasten itse valita, mihin haluavat kirkossa osallistua. Kolmasluokkalainen halusi tällä kertaa mennä pyhäkoulun puolelle.

Auringon lisäksi päivääni valaisee miehen vapaapäivä. Tirtetta todennäköisesti saa houkuteltua isin uimahalliin mukanaan, mutta se suo minulle vain hyvän työrauhan pyykin, tiskin, siivoamisen ja leipomisen parissa. Melska viettää tänään vapaapäivää äitinsä kanssa. Yksi vanhimman tyttären työn hyviä puolia on se, että hän voi halutessaan viettää vapaapäivää, eikä leipätyö kärsi siitä muutoin, kuin että siltä päivältä jää tietysti ilman palkkaa.

Eräänä päivänä pohdimme, että jos meillä olisi vielä vauva, sillä lapsiraukalla olisi rankka elämä. Hän ei varmaan saisi rauhassa edes nukkua ja häntä riepoteltaisiin huoneesta toiseen. Todennäköisesti syntyisi pientä kinaa, kuka kulloinkin saisi häntä hoitaa ja minä en saisi edes vaippaa vaihtaa, jos en sitä vaatimalla vaatisi.
Lapset löysivät toisistansa vauvakuvia ja niitä sitten ihasteltiin ja huokailtiin. Lähes ärsytykseen asti siskot puhuivat veljilleen "voi, miten suloinen sä olit vauvana!" Aina kun veli tuli uudelleen näköpiiriin, muistutti sisko taas tuosta suloisesta vauva-ajasta.

Tiretta kaivelee jo uimapukua esille ja isi yrittää saada silmät pysymään auki. Minä etsin hiivat ja vehnäjauhot, teen Sakarille tiikerikakun ja sämpylöitä välipalalle.

6 kommenttia:

  1. Joskus on mukava katsellakin lasten vauvakuvia ja muistella niitä aikoja.
    Miten sitä jaksoikaan silloin, kun oli pienet lapset, opiskelut, työ ja tietysti kotihommatkin samalla.
    Sanotaan, kun on pienet lapset, on pienet murheet ja kun on isot lapset, on isot murheet. Taitaa se ollakin niin.
    Nyt voi vain rukoilla heidän puolestaan, kun ovat maailmalla ja omissaan ja tukea mm. auttamalla lastenhoidossa tarpeen mukaan.
    Mukavaa leipomispäivää!

    VastaaPoista
  2. Paljon tsemppiä Sakarille yo-kokeisiin! Meillä ensimmäinen vuosi, kun ei enää ole koululaisia. Nelonen kirjoitti viime vuonna eli tuoreessa muistissa on etikettien liottelujutut. Vanhin on jo toista vuotta ollut valmis esi- ja alkuopetukseen, historiaan ja erityislapsiin erikoistunut opettaja ja toinen valmistui juuri viime vuoden lopussa lääkäriksi. Kolmonen opiskelee bioprosessitekniikkaa Otaniemessä. Juniori puolestaa nyt Tallinnassa ekonomiaa Estonian Business Schoolissa. Hyvin viihtyy. Opiskelu kannustavaa, palkitsevaa ja innostavaa. Kotona siis mieheni ja minun seurana kaksi koiraa ja kissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiikerikakku oli tilauksessa 9-luokkalaisella. Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että kakku loppuu, ennenkuin abi ehtii kokeesta kotiin. Olisi pitänyt tehdä kaksi.

      Poista
  3. Olipa taas ihana postaus, kiitos!
    Ja nostan hattua ( kas näiiiinnn... ) sinulle, että roudasit lapsikatraasi seurakuntaan! Tiedän vanhempia, jotka eivät tuo edes ainoataan kirkkoon.
    Hienoa, että istutit heidät kirkon etuosaan tuolla periaatteella, jonka kerroit! Hienoa, että vielä on sinunlaisia vanhempia olemassa! Kärsin itse kotiseurakunnassamme siitä, että lapsityöntekijät keräävät lapset vanhemmiltaan jo ulko-ovella hippaloihinsa kerhotiloihin eikä lasten tarvitse siten oppia milloinkaan käyttäytymään tai näkemään muuta jumalanpalvelusta kuin se oma pieni pyhäkoulunsa... Onhan kirkkosali tosin hiljainen, kun lapset ovat poissa silmistä, mutta milloin he oppivat istumaan aloillaan kirkossa tai muissakaan kirkollisissa tapahtumissa?
    Läpärissä näkyy olevan hyvä systeemi, kuten monessa muussakin srk:ssa, että alkuosa tilaisuutta istutaan kaikki " yhes koos" . Ja teidän tapauksessa, mikäs siellä istuessa, kun Kure on vuorossa :) !

    Tuli tuossa mieleen tarina pojasta, joka oli isänsä kanssa kirkossa. Pientä poikaa ihmetytti jatkuva seisomaan nouseminen ja lopulta hän päätti, että ei enää istukaan vaan jää seisomaan loppu ajaksi. Isä ei kuitenkaan sallinut sellaista oikuttelua, vaan painoi pojan väkisin penkkiin. Poika vastusteli mutta lopulta piti antaa isän voimakkaalle kädelle periksi. Poika vaipui penkkiin mutta sai silti kuiskattua isälleen: " näyttää että istun, mutta sisin seisoo silti." ;)

    Iloa ja aurinkoa päivääsi!

    Se savolainen :)

    VastaaPoista
  4. mitä nuorempana lapset oppivat kirkossa käymään sen paremmin tilanteetki siellä sujuvat!Kyllä sen käytöksen huomaa niistä nuorista,jotka eivät koskaan elämässään ole kirkon sisään astuneet!
    Sinussa on sitä auktoriteettia,joka saa lapsen rauhoittumaan pelkästään katseen avulla!

    VastaaPoista
  5. Näitä sun postauksia on tosi kiva lueskella!! :)

    On ihanaa kyllä, kun lapset opetetaan pienestä pitäen käymään kirkossa. Me ollaan myös otettu lapset aina mukaan. Omassa seurakunnassamme on sellainen tapa, että lapset on mukana muuten, paitsi saarnan ajan. Silloin on lapsille alakerrassa oma pyhäkoulu ja askartelu. Ollaan se todettu kyllä tosi toimivaksi ratkaisuksi! :)

    Me vietetään nuorimman kanssa sisäpäivää, kun joku tauti taas täällä jyllää. Nuorimmaiselle maistuisi mokkapalat, joten niitä täytyy ruveta tekemään, josko sinne masuun jotain saataisiin menemään.

    Aurinkoista päivää teille!

    VastaaPoista