perjantai 17. joulukuuta 2010

Aivan villit

Niin se vain on hurahtanut yksi syksykausi: 1v 3kk lapsenlapsi, joka sai papaltaan tänään lisänimen "Melska", on selvinnyt hengissä mummon ja papan hoidossa joululomalle asti. Syksyllä etukäteen pelkäsin, kuinka osaan hoitaa "vierasta" (joo-joo, tosi vierasta) lasta, saako kolhuja joka päivä, katkeeko luu, halkeeko huuli, jääkö ilman ruokaa, vierastaako mummoa, kieltäytyykö nukkumasta, saako kauhean korvatulehduskierteen. Niin vain tyttö tuli aamu toisensa jälkeen puolen tunnin metromatkan toiselta puolelta kaupunkia äitinsä kanssa ja aina silmät suurina, suu hymyssä, pilke silmäkulmassa "mitäs kivaa mummo tänään järjestellään?" Ja illansuussa, kun isi tai äiti tuli hakemaan, aina riemukas kikatus tervehti vanhempaa.
Kukaan omista lapsistani ei ole puhunut pitkiä lauseita alle vuoden ikäisenä. Tämän kirppuilijan puhetta on ollut hauska seurata, kun hyvänä päivänä pulputus on taukoamatonta. Mummon lempisana on koko syksyn ollut "kaalilaatikkoo". Se kuulostaa vinhalta yksivuotiaan sanomana.

Tytär kysyi," vieläkö mummo jaksaa hoitaa?" Vastasin, että vaikka kouluikään asti ja senkin jälkeen iltapäivähoitajana, jos vain olisi mahdollista.
Siirtyminen omien vauvojen hoidosta lapsenlapsen hoitamiseen on ollut järisyttävän onnellinen kokemus. Sekin on aika hauskaa seurata, että 4-ja 6-vuotiaat tädit leikkivät pienen kanssa kuin oman siskon. Heillä on niin hurjan hauskaa yhdessä, että tädeille ehtii viikonlopun aikana tulla ikävä.
Huomaan , että lapsenlapsen hoidossa ei ollenkaan rasitu. Omat ipanat voivat olla aika rasittavia joskus, mutta tämä tyttö on ihan uniikki.

Lapsenlapsen ja pikku tätien iloksi kasasimme kuusen tänään. Se on ihan kirjaimellisesti joulukuusi. Yhtään paljasta oksaa ei näy, kaikenmoista koristeen ripellystä löytyy. Pallojakin on lukematon määrä. Lapset (siis nämä pienimmät) ovat hyvin tyytyväisiä kuuseen.

Iltapäivän puolella kuului vanhimman pojan huoneesta lupaava ääni. Siellä irrotettiin ikkunaverhoja.Toivonkipinä jo syttyi mielessäni: "Haa, poika on saanut tarmonpuuskan ja tekee näköjään perusteellisen joulusiivouksen."
- Onks ne niin pölyset, et siksi laitat pesuun, käykö pöly sun nenään? äiti arvuutteli.
- Multa tuli toissa yönä verta nenästä ja ei ollu paperia lähettyvillä...
Äiti palaa todellisuuteen.

Illansuussa mies soittaa torin takaa kirjastoautolta:
- Voisko joku tuoda kirjastokortin?
Koska "joku" saa oivan tekosyyn livahtaa ulos, kipasen torin yli kirjastoautolle. Mies löytää itselleen pinon lehtiä, yhden elokuvan ja sotahistoriakirjan, minä nappaan eskarilaiselle paksun teoksen koiraroduista. Lompsimme kotiin pikkupakkasessa hilpeissä tunnelmissa. En muista, milloin viimeksi olemme kävelleet KAHDEN ulkona. Jaa, kyllä toissa viikolla. Veimme yhdessä urakalla roskia roskahuoneeseen ja kun sieltä kävelee hy-vin hi-taas-ti kotiin, olo on melkein kuin seurusteluaikana.
Miten se menikään: köyhällä on halvat huvit..
(Lisäksi meillä on pakkomielle: hississä matkalla toiseen kerrokseen (jossa siis asumme) on pakko pussailla. Tiedän, että jälkikasvu ei tykkää tällaisista jutuista. Mutta pahempi juttu olisi, jos aina hississä salaa lapsilta hakkaisimme toisiamme)

5 kommenttia:

  1. Voi hurja että Sinä osaat nähdä nuo vaihtoehdot niin kirkkaana!! Minun huonosti alkanut päiväni
    sai kurjan lopun, menen nukkumaan tosi iloisena.

    P.S. Lapsen lapsi on hyvin kummallinen juttu, sinäkin olet havainnut sen.

    VastaaPoista
  2. Lapsenlapsi on kyllä ihana ja uniikki juttu<3, meillä Sisu on pikku enojen suosikki, mutta jos äiti-minä eli mummo, annan huomiotani Sisulle, niin silloin pienin eno muuttaa kaiken huomionsa minuun...
    Mekin isin kanssa aina pussaillaan ohimennen missä sattuu ja keski-ikäset ja teinit kärsii;D

    Ihanaa arki romantiikkaa<3

    Ja toi teinin juttukin kuulostaa niin lohdulliselta, meidän vanhimman teinin huoneessa ne verhot on oikeesti niin pölyset, että se todellakin käy nenään!!!Huom. tyttö!

    Sulla on kirjottamisen taito hyppysissä, hyvä kun aloit blogin pitoon:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos,
    Sinäkin kuulostat kohtuullisen nuorelta mummelilta..
    Mummous on ihanaa!

    VastaaPoista
  4. Siis sinä oot kyllä mahtiäippä ja mummo! Ihan tää kumartaa syvään ja on kyllä kanssa sitä mieltä, että omia lapsia autetaan(aikanaan)omien lastensa hoidossa aina kun vaan pystytään.
    Minun Mies tuossa kiittää terveisistä ja kun se on tuommoinen vääräleuka, niin käski kysyä, että onko teillä koskaan jäänyt hissi jumiin sinne kerrosten väliin?... ;)

    VastaaPoista
  5. ..saap´han sen hissin sinne kerrosten välliin napista pyssäytettyvä, mutta kun hissin ovissa on niin isot ikkunat, jottei kehtoo koittoo, miten käy..

    VastaaPoista