Tallilyhty parvekkeella

Olin juuri laittanut Tirtetan isänsä kanssa siihen odotettuun joulujuhlaan ja pystyttänyt porkkanamehutehtaan, kun ovikello soi. Oven takana pitelee yläkerran rouva valtavaa pahvilaatikkoa ja kajauttaa iloisella äänellä:
- Hyvää joulua!
Naapuri oli ollut tyttärensä koulun myyjäisissä ahkeroimassa ja heiltä oli jäänyt reilumman puoleisesti tavaraa myymättä. Hän tiesi, että syötävän suhteen meidän huusholli on siihen tarkoitukseen sopiva paikka, että kaikki ruoka, mikä sisään kannetaan, tulee myös aika nopeasti syötyä. No joo, minulla on nyt kaikki joululaatikot kotonatehtyinä ja hyvin maustettuina (pakko oli maistaa nokare) pakasteessa, kuivakakkuja, kinkkupiirasta, sämpylöitä, ruisleipää, aprikoosimarmeladia. Nöyrä kiitollisuus mielessä.
Tämä sama naapurinrouva huikkaa minulle aika usein vaate-tai kenkäpussin, eikä tyttöjä näytä yhtään häiritsevän, että pukevat päälleen yläkerrasta saatua.

Tänään piti muistaa hakea sieltä Tiimarista se edullinen lyhty. Hain ensin naapurin mummolle, hänen valkoinen metallilyhtynsä maksoi 2,50. Meidän parvekkeelle toin ihan kunnon puisen tallilyhdyn, kaunis kuin mikä, eikä tuuli puhalla kynttilää millään sammuksiin. Hintaa jäi alennuskupongin jälkeen 3,60.

Meillä on ollut aina tässä kodissa (nyt tulee 16:s joulu) aito muovikuusi. Vanhan kodin aikaan vielä ostimme oikean kuusen, mutta sitten tulin järkiini siinä asiassa. Täällä myynnissä olevat kuuset on kaadettu viikkoja sitten, joten arvata saattaa, miten ne reagoivat, kun ne tuo sisälle lämpimään. Lisäksi kuusien hinta on realistinen siihen nähden, kuinka monta vuotta niiden kasvattamiseen menee ja välikädetkin haluavat vaivanpalkkansa. Mutta minun itsepäinen periaatteellisuuteni alkoi panna vastaan, kun isällä humisee muutama hehtaari IHANANTUOKSUISIA kuusia. Päätin, että minä en laita 60:a euroa rapisevaan kuuseen, kun papan metsässä puita riittää. Ja ne on ihan muut ihmiset, jotka raijjaa autolla kuusta kolmen sadan kilometrin päästä.. Kyllä sen joulun ihan hyvin kestää ilman oikeaa, tuoksuvaa kuusta ja sukissa pisteleviä neulasia. Sitten, kun on sen aika, jos Luoja elonpäiviä ja jouluja suo, sitten menemme metsään ja itse haemme omat kuusemme. (Sitten ei enää yksi riitäkään, niitä on sisällä ja kuistilla.)
Ennen vanhaan kuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin vasta aatonaattona tai aattoaamuna. Se saikin sitten tavallisesti olla loppiaisen yli, riippuen siitä, missä vaiheessa äitini kyllästyi neulasiin.
Nyt muovikuusen aikaan omassa kodissa, on pienet saaneet rutkutettua kuusen paikoilleen jo viikkoa ennen joulua. Muistan aika monta uudenvuodenaattoiltaa purkaneeni kuusta, kun lapset ovat juoksennelleet ulkona rakettien perässä. Minun ei ole tarvinnut juurikaan rahojani panna ammuksiin, koska sitä iloa täällä riittää toistenkin lompakoista maksettuna. Tuossa on meri vieressä ja illasta kuudesta alkaen aina kahteen yöllä, voi nautiskella rakettien räiskeestä mukavin näkymin, kun menee rantaan.
Pullonkerääjäpojille raketti-ilta on vuoden parhaimpia tienesti-iltoja. Niin kovia pakkasia ei ole täällä uutena vuotena koskaan koettu, ettei juomapulloilla ulos varustauduttaisi. Viime vuoden tienestit taisi olla yli 30 euroa. Pikkupojille hurja raha.

Ekaluokkalainen tuli juuri kertomaan, että yksi (meidän) isoista pojista "vetää takavoltteja päiväkodin katokselta lumihankeen". Kuinkahan kauan saa tehdä, ennenkuin joku valittajapappa puuttuu asiaan tai taittaa niskansa?