Ilmaista kuntosalitreeniä Helsingissä!

Jos joku ihan oikeasti olisi nyt kiinnostunut kohottamaan kuntoaan ja vielä raikkaassa talvisäässä, olisi täällä  rajoittamattomasti paikkoja ilmaiseen ulkotreeniin.
Kovin vaatimattomasti on näköjään lumityöt vapaaehtoisia kiinnostanut. Mutta hyvä bisneksenpaikka olisi jollekulle sukkelalle, joka tulisi tänne rekkakuormalla lapioita myymään. Emme omista autoa, mutta hiukkasen olen tänään ihmetellyt henkilöautoilijoita, joilta ei löydy lapiota takakontistaan. Kyllä minulla on sellainen muistikuva, että lapsuudessani isällä oli aina talvisaikaan pieni lapio ja hiekkapussi auton takakontissa. Ja aika usein niitä tarvittiin.

Minua hitusen harmitti etukäteen, kun piti vielä illansuussa lähteä Lastenklinikalle reumapolille silmälääkärin tarkistukseen. Silmälääkäriajat olivat huhtikuusta asti jumissa ja reumalapsilla silmien säännöllinen tarkastaminen on hyvin tärkeää. Tarjolla oli jononpurku ilta-aikoja ja otin sen minkä sain, klo 17.30. Ekaluokkalainen oli tietysti hyvin reipas, kuten aina, eikä häntä näyttänyt vähääkään häiritsevän, että noin neljän kilometrin matkaan (linnuntietä mitattuna) aikaa kului yli tunti. Alkumatka sujui metrolla ja Kampista 20:n minuutin odottelun jälkeen loppumatka bussilla. Kauempana asuvia voi kiinnostaa, että lapsen matkalippu maksoi 1,20e ja minulta 2,50e. Olisin päässyt hiukan halvemmallakin maksamalla matkakortilla, mutta olin unohtanut ladata rahaa kortille. Siihen nähden, mitä maalla-asuvat maksavat linja-autolipusta, meillä ei pitäisi olla mitään valittamista.
Silmät olivat kunnossa ja jollei niveltulehduksia ilmaannu, seuraava silmälääkärikäynti on puolen vuoden kuluttua.
Paluumatka sujui ihan yhtä lumisissa ja liukkaissa tunnelmissa ja tunti vierähti paluumatkallakin.

Kyllä alkoi meidän muijalle kuivauskaappi kelvata, kun piti valittaa, ettei jaksa kävellä kerrosta alaspäin. Viime yönä ja näköjään ensi yönäkin on kaappi täynnä kenkiä, hanskoja ja takkeja.

Miehen tämänpäiväinen urotyö oli pyykinkuivaustelineen kuntoonsaattaminen. Joku oli rönöttänyt telineen päällä ja jalka oli nuljahtanut irti. Kauhea touhu ja miljoonalaatikon ropellus ja työkalujen etsintä oli isillä ja Tirtetalla. Tirtettakin oli kovasti hommassa mukana ja asetteli pinkkiin muovirasiaan kaikenmoista vehjettä. Kun lapsenlapsi taapersi tutkimaan Tirtetan välineitä, tämä sanoo hellästi:
- Nämä ovat tyttöjen työkaluja, ei vauvojen.
Hiki roiskui ihan kirjaimellisesti, mutta tunnin kolattuaan mies väitti telineen olevan kunnossa "kunnes sitten menee rikki kunnolla". Sitten hän kiersi joka huoneessa varoittamassa jokaista huushollin asukasta, että "siihen korjattuun pyykkitelineeseen ei kannata koskea, se ei ole kovin vahva".
Minä oli näet työmaan aikana kyynisesti ilmaissut, että "ilman hitsauslaitteita ei siitä kalua enää tule".
Mies oli hyvin tyytyväinen työnsä tulokseen. "Tuollainen pieni näpertely on oikein mukavaa välillä".