perjantai 3. joulukuuta 2010

"Poliisista, hyvää päivää"

Minä aina kauheasti säikähdän, kun poliisista soitetaan puhelimeeni. Siihen tapaan, että "mitähän kamalaa pojat ovat koulussa tehneet?" tai "kukahan nyt on jäänyt auton alle". Pojat eivät ole koskaan tehneet koulussa niin paljoa pahojaan, että poliisista olisi minulle soitettu, eikä kukaan onneksi ole jäänyt koskaan auton allekaan. No, tämänpäiväinen soitto koski sitä marraskuista iltaa, kun kävin rähjäämässä nuorille miehille, kun paukuttivat pelien suojakoteloita parvekkeen pilariin ja soitin heistä poliisille.
Verkkokaupasta oli niihin aikoihin viety pelejä ja tekijöistä oli hyvää valvontakameran kuvaa. Poliisi oli tunnistanut tekijät vanhoina tuttavinaan, mutta halusivat vain kysellä minulta havainnoistani tarkemmin.
Totesin, että enpä ihan turhaan ollut vauhkonnut asiasta.

Aina kun tulee puhe poliisisedistä, minulla alkaa posket punoittaa, kun muistelen tapausta yli neljän vuoden takaa. Oli pääsiäislauantai-iltapäivä. Yksi pojista, tuolloin viisivuotias, oli kuljeskelemassa tässä lähimaastossa yksinään, leikkipuiston lähettyvillä. (viidenkymmenen metrin päässä kotitalosta). Hanskat oli jääneet kotiin, ei nyt enää keli pakkasen puolella ollut.

Poliisipartio oli pysäyttänyt pojan. Kyselivät tältä, mitä tekee. "Täällä  vain kävelen, en tee mitään erikoista. "
"No, onkos kotona ketään? " "On siellä äiti, mutta se nukkuu." (olin käyttänyt tilaisuutta hyväkseni, kun lapset olivat menneet ulos ja talo hiljentynyt; asetuin vauvan kanssa päiväunille)
Olin sitten juuri kömpinyt tukka pystyssä sängystä ja asettelin tiskejä koneeseen, kun ulko-ovi käy ja eteisestä kuuluu tuntemattomien miesten ääni. Kurkkaan eteiseen ja sydän on pysähtyä: kaksi poliisismiestä tuo viisivuotiasta kotiin. Varovasti tunnustellen poliisit yrittävät selittää tarkoitusperiään, "lapsi yksin, ilman hanskoja, perheessä kuulema paljon lapsia, äiti nukkumassa". Häpeän punaa peitellen yritän selittää, että lapsi on jo pitkän aikaa saanut liikkua yksin kodin tuntumassa ja en ole juonut ja sen takia "nukahtanut" pääsiäisenpyhinä.
Isot pojat väänsivät tapahtuneesta vitsiä toisilleen muutaman viikon: "muista laittaa hanskat käteen ulos mennessä, ettei poliisisedät tuo sua kotiin".
Aivan vakuuttuneita minusta eivät poliisisedät kuitenkaan olleet: seuraavalla viikolla sosiaalityöntekijä soittaa minulle ja kyselee, onko minulla kaikki kunnossa ja mahtaisinko tarvita apua... Oli kuulema vakiokäytäntö tällaisissa lapsiin liittyvissä virkatehtävissä, että tilanne tarkistetaan jälkeenpäin.

Tapauksen johdosta minun kuuluisi ajatella, että täällä pidetään lapsista hyvää huolta yhteiskunnan taholta.


Jos ette ole kuulleet Jackie Evancho -nimisen tytön laulua, etsikääpä You Tube: sta video. En ole koskaan ennen kuullut mitään vastaavaa. Ensimmäisenä todellakin tulee mieleen, että hänen laulussaan on jotakin taivaallista. Mieheni kommentti oli samansuuntainen.

Muistetaan levätä kunnolla pitkällä viikonlopulla. (Kysyin Maatalouskoululaiselta, mitä muuta voisi toivottaa lukijoille. Hän sanoi: "älkää hankkiko koskaan lapsia". Täällä nimittäin kaksi pikkutyttöä tekee kaikkensa venyttääkseen pakollista nukkumaanlähtöä ja toisten pinnoja. Kohta on itku pitkästä ilosta..)

7 kommenttia:

  1. Minä lupaan en tee enää lapsia (62v) yksi riittää.

    Olen ollut kerran tuollainen kotiin ( äidin kauppaan)tuotu (5v). Ysäväni kanssa läksimme päiväkodista (silloin lastentarha) tossut heiluen ja päätimme lähteä kaupungille (n. 2km)molempien äidillä oli liike keskustassa. Olisiko osoitteet olleet unohduksissa.

    Ei jäänyt traumoja.

    VastaaPoista
  2. Minäkin tarjosin pojalle keskusteluapua tapahtuneen johdosta kartoittaakseni mahdollisia traumoja. Poika oli vain kovasti otettu, kun oli päässyt poliisiauton kyydissä sen 50:n metrin matkan.

    VastaaPoista
  3. Kerro Maatalouskoululaiselle, että on yritetty lisätä lapsilukua, tuon nuorinmaisen 16 v. jälkeen, mutt ei onnistu. (Kohtu poistettiin silloin 14 sitten). Kaksi aikuista tytärtä 21 v. ja 24 v. Voivat jatkaa, nuorimmainen jo ensi maaliksuussa pukkaa ulos pienoisen "Paavon".

    Kerro hänelle vielä, lapsista on iloa :))

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. (tuli kirjoitusvirhe, en saanut korjattua omin voimin enää julkaisun jälkeen) Piti siis sanomani: Kyllä se maatalouskoululainen hurjasti tykkää vauvoista ja lapsista, mutta kun meno alkaa muistuttaa apinatarhaa, vie lehmienhoito kirkkaan voiton.

    VastaaPoista
  6. Heh :D Tämäkin äiti sai kerran sosiaalitätösiltä pari soittoa. Oli alaikäinen löydetty hallussaan sen ikäiselle kuulumattomia juomia. Kyllä posket kuumotti ja punoitti kun se tätönen soitti ja kyseli miten menee. Voi apua, siis minun lapseni :D

    Kävin kerran aikaisemminkin blogissasi, en muita kommentoinko silloin, mutta nyt sen tein. Lukijaksikin liityin, jotenkin osaan samaistua arkeesi vaikka täällä on paljon pienempi porukka ja asutaan maalla.

    Mukavaa pyhäviikonvaihdetta!

    VastaaPoista
  7. Kiitos viestistäsi!
    Ihanaa, te saatte jo asua maalla. Älkää ikimaailmassa haaveilko kaupunkiinmuutosta!
    Rentouttavaa huiliaikaa Teillekin.

    VastaaPoista