Veljellistä huolenpitoa

Viime yönä vaille kolme olin sillä reissulla, jota ilman sänky kastuisi.
18v- poika tulee pikkuveljensä puhelin kädessään ja kysyy, missä 14v - veli on, kun sen kännykkä soi. Eipä ollut äidillä tieoa. Kahdeksasluokkalaisen kengät ovat poissa, mutta takki ja siis puhelin kotona. Kello on kolme yöllä ja kahdeksasluokkalainen on äidistä lähes lapsi, joskin miehen kokoinen ja mies mieleltään ja käytökseltään.
18v veli alkaa tehdä selvitystyötä, missä pikkuveli voisi olla. Näkee koneeltaan, että naapurin pojalla, jonka seurassa pikkuveli saattaisi olla, on kone edelleen päällä. Soittaa naapurin pojalle, ei vastaa. Mamma vetäytyy vällyjensä alle vähän huolestuneena, ei tule uni silmään.
Kohta kuuluu ulko-ovelta ryske ja kopistelu. Eteiseen ampaisee 20v veli, 18v veli, isä ja äiti. Kahdeksasluokkalainen tulee yltä päältä lumisena, naama jäässä, reippaan ulkoilijapojan näköisenä kotiin.
- Missä sä oikein olit? on 20v veljen tiukka kysymys.
- M:n kanssa ulkona.
Kahdeksasluokkalaista alkaa naurattaa vastaanottokomitean sekalainen joukko klo 03.15 ja hätääntyneet ilmeet. Vanhin veli ei ole vieläkään vakuuttunut pikkuveljen vilpittömistä tarkoitusperistä tähän vuorokaudenaikaan, asettuu lähietäisyydelle pikkuveljestä ja komentaa:
- Henkäse!
Pikkuveljeä jostain syystä naurattaa tämä tilanne, henkäsee kyllä, mutta isoveli jatkaa kuulustelua:
- Mitä sä oikein oot polttanu?
- En mitään. Pikkuveljeä naurattaa edelleen.
Vanhin veli puistelee päätään.
- Pitää leikkiä jotain Bear Gryllsiä...
Pikkuveli kuorii päältään kolme villapaitaa, kolmet housut ja pakenee kuumaan suihkuun.
Äiti ja isä jatkavat uniaan. Äidin sydäntä lämmittää. Näki, että isoveljillä oli jo huoli. Pikkuvelikin varmasti muistaa seuraavalla kerralla kertoa, kun lähtee yöllä lumipyryyn seikkailemaan.