Ostaisitko minulta halkoja?

Maatalouskoululaislapsi piti pintansa ja teki kakun, sellaisen läkähdyttävän suklaisen, jollaisen kuva löytyy hänen blogistaan.
Tirtetta teki aamulla lähtöä uimahalliin isänsä kanssa, mutta uimapuku olikin hiukkasen liian lörppä. Isi ei kelpuuttanut mukaansa tyttöä sellaisen uimapuvun kanssa. Isosisko sai äkkinäisen tarmonpuuskan, vei  Tirtetan kaupunkiin vaatekauppaan, osti ihanan punaisen uimapuvun ja joutui ostamaan vähän muutakin. Tirtetta oli iskenyt silmänsä pinkkiin tylliunelmaan, pinkkeihin "balettitossuihin" ja "kurnuun". Tirtetalla on ollut lukuisia kurnuja, mutta niille on käynyt köpelösti = menneet rikki. (kurnu on kruunu, tahikka tiara). Useampi tunti menikin sitten tanssiessa jokaisessa huoneessa ja yrittäessä saada isoveljet innostumaan ja kehumaan vaatetusta ja tanssia.

Luin eilenillalla luvattoman myöhään ihastuttavia sisustamiseen, entisöintiin ja vanhoihin tavaroihin perehtyneiden blogeja. Kuvat olivat upeampia kuin kuvalehdissä. Kyllä sellaisen mieltä virkistää niiden kuvien tiirailu, jonka sisustus rajoittuu siihen, että pohtii, minne järjestelisi olohuoneen neljää-viittä pyykinkuivaustelinettä, jotta sopisi kulkemaan tai avaamaan parvekkeen oven. Meillähän olisi kerros alaspäin kaikkien rapun asukkaiden vapaassa käytössä suuri kuivauskaappi, mutta vaatteiden sinne kuskaaminen ja puolentoista tunnin välein ajastimennupin kääntäminen ovat muodostuneet niin haasteelliseksi, että harvoin viitsin sinne mitään viedä. Jos vain kelit sallii, 18:n neliön parvekkeella kuivuu myös pyykit mukavasti. Talviaikaan se on kyllä pois laskuista, koska meillä ei ole parvekelaseja.

Pikkuveli kävi äsken vaimonsa kanssa hakemassa minulta mummolaan meneviä purkkeja, ämpäreitä ja kylmälaukkuja. Äiti laittaa minulle kaikkea mahdollista maan tuotetta aina kun joku tätä väliä kulkee. Useimmin se roudaaminen on viime vuosina langennut Pikkuveljen harteille. Minä pesen talteen myös kaikki sopivankokoiset lasipurkit, muovirasiat ja pullot. Olen melko varma, että yksi tulevaisuuden projekteista maalla tulee olemaan itsetehtyjen hillojen ja säilykkeiden pienimuotoinen valmistus ja myynti. Mummolan suuret metsät, ranta ja saari tarjoavat myös loputtomasti materiaalia toteuttaa kaikki mahdolliset haaveet, mitä maallaelämiseen voi liittää. Järvessä on kalaa, metsässä marjoja, sieniä, eri metsätyyppien kasveja, suuri puutarha ja paljon erittäin hyvämultaista peltoa. Haluaisin oppia myös mehiläistenkasvatusta, siihenkin olisi hyvät edellytykset.

Mummolan varastoista löytyy kolmet kangaspuut. Perheessä on kädentaitoihin erikoistuneita tyttöjä ja hankimme jo täyttä häkää matonkudetarpeita. Aion myös hyödyntää Serkkutytön osaamista ja pyytää hänen opettamaan villahuopien valmistuksen. Näen jo "sieluni silmillä" luonnonväreillä värjätyistä villalangoista kudottuja villahuopia..

Lapsuudessani kujalla oli aina pitkä halkopino. Ennen minua se oli ollut vielä pidempi, koska Vilho-pappa teki halkoja myytäväksi asti. Minusta pikkulikkana yksi hauskimmista töistä oli halkojen mättäminen pinoon. Kirveen kanssa halkominen oli myös hurjan hauskaa, mutta tämänpäivän halkojenmyyjät eivät enää käsipelissä sitä hommaa tee. Voisinhan siis ruveta myös halkokauppiaaksi. Ei olisi metsässä puusta puutetta.

Minulla on jotenkin selittämätön torjunta koivuhalkoja kohtaan. En tiedä, mistä se juontaa juurensa. Papan myyntiin tekemät halot olivat koivua, mutta kotonani poltettavat halot olivat aina sekapuuta, josta vain pieni osa oli koivua. Tiedän kyllä koivun "lämpöarvon" sun muut puoltavat tekijät, mutta kun kävelet keskivertosuomalaismetsässä, on koivua kasvamassa vähemmistö. En ymmärrä, miksi meillä on niin suuri hinku polttaa uuneissamme koivua, kun muutkin puulajit ajavat ihan saman asian. Minusta koivu pitäisi säästää vähän jalompiin tarkoituksiin. Kutes näette, näin puhuu ihminen, joka ei ole ollenkaan tämän alan asiantuntija. Puhuu vain asioista tunnetasolla.

Huh-huh teitä onnekkaita, joilla ritisee tällä hetkellä aito tuli aidoissa puissa omassa tulisijassa, oli se sitten hella, uuni tahikka takka. Miten noin perusasioista, kuin elävä tuli, voi tulla niin tärkeä, kun siitä ei ole mahdollista nauttia!