Hamsteriäiti?

Eilen illalla olin hetkisen itsetutkistelun paikalla. Jämähdin sohvalle puoleksi tunniksi katsomaan "Himohamstraajia". Amerikkalainen sarja kertoo ihmisistä, joille tavaroiden haaliminen on muuttunut sairaalloiseksi, kodin siivoaminen takkuaa, tavaroista luopuminen on vaikeaa ja kaaos tuntuu vain pahenevan. Monella kaaosta lisäsi kirjava joukko lemmikkejä. Eräänkin rouvan aviomies teki 75-tuntista työviikkoa, jotta vaimo sai kaikki ostoksensa tehtyä..
Minulla sentään tavaran ja roinan ostaminen on maltillista, kun pelkän ruokabudjetin pitäminen aisoissa aiheuttaa päänvaivaa. Lemmikkejäkään meillä ei ole. On tietysti elämän osa-alueita, joissa voisi kartoittaa ongelmat, tehdä suunnitelman ongelmanratkaisuun, toteuttaa toimenpiteet ja sitten arvioida tuloksia.
Olen jo aikaisemmin maininnut, että saamme paljon vaatelahjoituksia. Ilman niitä pulani olisi suurempi. Nyt olen kuitenkin ajautunut siihen tilanteeseen, että säilön kellarinkoppiin jonkun verran sellaista vaatetavaraa, josta en raski luopua, mutta jolle ei juuri tällä hetkellä ole ketään sopivankokoista käyttäjää. Mahdollisesti joskus tulevaisuudessa on. Toivottavasti seuraava lauseeni ei karista niitä alttiita, ystävällisiä vaatteiden lahjoittajia: luulen/näyttää vahvasti siltä, että meillä on (hitusen) liikaa vaatteita. (tämäkin on vain osa totuutta, koska kaikilla lapsilla ei ole ollenkaan liikaa, vaatteiden kasautuminen tapahtuu vain tiettyjen lasten kohdalla)
Joka tapauksessa yritän jatkossa järkiperäistää tätä asiaa.

Hamstraajan piirteitä löydän itsessäni myös toisessa asiassa. Pesen, kerään, laitan talteen erilaisia lasipulloja ja -purkkeja, kannellisia muovirasioita ja muuta pakastamiseen ja säilöntään sopivaa materiaalia. Jouluaattoiltana tyhjensin pitkän tovin saunan lauteilta pahvilaatikoita, jotka on näitä juttuja täynnä. Laatikot odottelevat mummolaan pääsyä tällä hetkellä eteiskäytävän lattialla.

Pitäisi vetää johtopäätöksiä. Yritän enemmän keskittyä kultaisen keskitien kulkemiseen. Ei kannata laittaa eteenpäin siistejä ulkohousuja, jotka kymmenen sentin kasvamisen jälkeen sopii koulupojalle. Jos tulee hurja marjavuosi, pestään maitopurkkeja pakastusrasioiksi, kun mitkään purkkivarastot ei riitä. Olen jo huojentunut, touhuni ei enää vaikutakaan yhtään maaniselta.

Posti toi K-kaupan plussatiedotteen. Jokaisen kannattaa vilauttaa Plussakorttiansa ko. liikkeissä, mutta meidän huushollissa se on tuonut ihan näkyviä etuja, vaikka asioinkin yleisesti alhaisemman hintatason S-marketissa pääasiassa. Koko vuoden edut oli yhteensä 685e, joista riihikuivana rahana napsahti pankkitilille 195e. S-marketin bonuskortilla saan joka kuukausi rahojani takaisin yli 60e. Sekin on aika monta litraa maitoa.

Reipas mieheni oli eilen töissä 13-tuntisen päivän. Tänä aamuna 7.15 soittaa hänen esimiehensä ja kysyy, voisiko mies tehdä kolme tuntia ylitöitä ennen oman vuoronsa alkua. Eilinen ensimmäinen työpäivä leikkauksen jälkeen sujui oikein hyvin ja työinto näyttää olevan vieläkin korkeammalla kuin menneenä hellekesänä.
Mitä pidempi työvuoro miehellä on, sen mukavampaa minulla on miettiä, mitä terveellistä, piristävää ja hyvää pakkaan hänelle reppuun evääksi. Vaikka oli ihanaa pitää mies kolme kuukautta lähellään, kyllä tämäkin elämä ihan hyvin menettelee. Saanpahan välillä jotakin aikaseksi kotonakin.