Naapurin sedän paidat

Menneenä kesänä kuoli äkillisesti naapurin täti, jonka olimme tunteneet tähän taloon muutosta asti, 15 vuotta. Leskeksi jäi hyväntahtoinen, lapsirakas setä, joka aina kaivaa kukkarostaan lapselle kolikon, kun joku (meidän) lapsista kiirehtii avaamaan hänelle ulko-oven. Paremmin sanottuna kourallisen kolikoita, niin paljon kuin pussin pohjalta löytyy. Ihan siitä syystä viisi nuorimmaista ovat hyvin hanakoita avaamaan ovea sedälle, jos ovat pihalla tai rapussa sedän nähdessään.
En minä ollenkaan kolikoiden toivossa, ihan vain sen takia, että leskimiehelle voi tulla monta ihmettä eteen vaimon poismentyä, sanoin hänelle, että pyytää minulta apua huushollihommissa. Naapurin setä ojensi tuolloin puhelimensa ja käski tallentamaan sinne puhelinnumeroni. Silloin tällöin setää nähdessäni muistutin, että soittaa minulle rohkeasti, jos tarvitsee apua.
Kerran sitten autoin häntä paitojen silityksessä ja edesmenneen vaimon vaatteiden poislaitossa.

Tänään setä soittaa minulle ja kysyy, milloin ehtisin taas paitoja silittämään. Lupasin mennä kolmelta. Jätin lapsenlapsen papan vahdittavaksi kotiin nukkumaan ja livahdin naapurin puolelle.
Ensi töikseen setä leikkaa pitkästä kääretortusta siivun toisensa perään, kaataa Coca-Colaa lasiin ja kehottaa minua ottamaan. Olin lähtiessä syönyt kunnon lautasellisen riisipuuroa, mutta pakkohan minun oli kääretorttua syödä.
Setä etsii silitysvehkeet ja tuo parvekkeelta kuivumasta parisenkymmentä kauluspaitaa.Hän hakee taloustikkaat ja ehdottaa minulle, että "otetaan nuo kahden ylähyllynkin paidat ja katsotaan, mitä siellä on".Kahdella ylähyllyllä oli muutama kymmen kesäpaitaa, kymmenisen flanellipaitaa ja varmaan toiset kymmenen valkoista pyhäpaitaa. Silitän paitoja ja järjestelemme ne pinoihin. Samalla setä täyttää lautaselleni lisää kääretorttua ja kaataa limsaa.
Puolentoista tunnin jälkeen alkaa kotoa jo tulla levottomia puhelinsoittoja. Setäkin ehdottaa, että voimme jatkaa hommaa toisena päivänä. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että tehdään loppuun asti vain.
Ähisen jo vatsani kanssa, en ollut kehdannut kieltäytyä sedän tarjoiluista.

Vihdoin kaapissa komeilee upeat paitapinot. Setä maksaa ruhtinaallisen palkan ja sanoo:
- Nyt sitten istutaan ja syöt vielä rauhassa mansikkapiiraita ja karjalanpiirakoita meetwurstin kanssa ja minä kaadan lisää limsaa. (Olin juonut jo huomaamatta PUOLET isosta pullosta)
Laitoin kaiken sanallisen lahjakkuuteni peliin, kun kieltäydyin ehdotuksesta niin kauniisti, kuin ikinä osasin. Setä ei näyttänyt olevan pahoillaan, lupasin tulla joulun alla tekemään hänelle joulusiivouksen. (Totesin kyllä itsekseni, että hänen kotinsa oli paljon, paljon siistimpi kuin meillä.)

Kotiin tultuani ja miehelle kerrottuani kokemukseni, tämä toteaa:
- Sähän rupeet pulskistumaan, jos sä kovin usein alat siellä käydä.

Minä olin hyvin tyytyväinen siitä, että setä rohkaisi mielensä ja uskalsi pyytää apua. Olen monasti iäkkäiden ihmisten kanssa ollut tilanteessa, että he eivät mitenkään voi ottaa vastaan apua minulta, kun "siellä kotonakin on puuhaa tarpeeksi asti".