torstai 9. joulukuuta 2010

Kotikaljan ohje ja päivän päätapahtumat

Tein pari päivää sitten kotikaljaa maltaista ja siitä tuli niin hyvää, että pitää ihan kertoa teko-ohje teillekin, jos kaipaatte joulupöytäänne hyvää ruokajuomaa. Meillä sitä näköjään kitataan ihan juomisen ilosta, mutta tuleepahan ainakin halvemmaksi kuin maidon kittaaminen. Olen saanut tämän tarkistetun ohjeen äidiltäni ja äiti nyt on kaljaa tehnyt jonkun pöntön enemmän kuin minä.

Laita ämpärin pohjalle 3dl Tuoppi-kaljamaltaita, 3dl sokeria ja lorauta puolisen desiä tummaa siirappia. (laita arviosta, puolen desin takia ei kannata ryöjätä desinmittaa). Keitä 2litraa vettä ja kaada ämpäriin, sekoita hyvin. Tee tämä aamulla, jos haluat kaikki maut maltaista talteen. Kansi tai tarjotin löyhästi ämpärin päälle ja jätä huoneenlämpöön. Illalla lisää 3litraa haaleaa vettä ja murusta pinnalle 1/2 - 1 tl tuoretta hiivaa. (Kuivahiivan kanssa on ollut aikamoista arpapeliä, en suosittele kokeilemaan). Älä ole höveli hiivan kanssa, ole kriittinen, mikä mielestäsi on puoli teelusikallista. Jätä yöksi löyhän kannen kanssa huoneenlämpöön. Aamulla tai aamupäivällä, kun näet kivaa kipristelyä ämpärissä, kaada kalja siivilän läpi varovasti toiseen astiaan. Jätä kaljanruvat (hienosteleva nimitys on "mäski") suosiolla ämpärin pohjalle, älä kippaa niitä siivilään.
Pullota kalja lasipulloihin. Jos sinulla on vanhanajan maitohinkki ja teet suuremman erän, sehän tietysti on voittamaton kalja-astia. Lasipulloissa kalja valmistuu tasaisesti.
Pullot jääkaappiin, kylmiöön tai kellariin. Yhden vuorokauden kuluttua ei vielä ole tullut toivottua tulosta, mutta sitten voit jo ruveta maistelemaan. Kaksi vuorokautta pullotuksesta alkaa jo maistua hyvältä ja sitä jatkuu muutaman päivän.
Kaljan laitto on vähän sama asia kuin ruisleivän teko, että aina ei voi varmuudella sanoa, kuinka hyvin homma onnistuu. Näppituntuman kehittyminen ja tarkkuus mitoissa on tietysti etu.


Jos olet yltiötaloudellinen tai haluat muuten vain vaihtelua elämääsi, katso mallaspussin kyljestä mallasleipästen ohje ja käytä osa kaljanruvista leipätaikinaan. (Älä käytä Gefilus-piimää, voi tulla yllätyksiä)


Sitten muihin aiheisiin.
Neljäsluokkalainen poika tuli koulusta foliorasia kainalossa. Olivat kokkikerhossa tehneet "kompiaisia". Selvisi, ettei muistanut konvehti-sanaa, joten rasiassa oli kaakaossa pyöriteltyjä tryffeleitä.

Aamulla huomasimme, ettei Tirtetalle taida olla sunnuntaiseen joulujuhlaesitykseen valkoisia "lenginssejä".
(lenginssi on tähän asti ollut sukkahousut, joista on terät leikattu pois). Suunnistimme pikkutyttöjen kanssa Cittariin kadun toiselle puolelle. Koska uumoilin, että pelkkä valkoisten sukkahousujen tai lenginssien osto ei tyydytä, sovimme, että ostamme kirkkoreissulle omat valkoiset sukkahousut ja pinkit lenginssit, jotka saa laittaa tänään jalkaan. Äidin puistatukseksi siellä oli IHANIA neonpinkkejä lenginssejä 4e! Tirtetta liihotteli kotiin kuin perhonen, jos olisi saanut luvan, olisi laittanut ne jalkaan vaikka kaupan kassalla..
Eskarisisko oli onnellinen kolmesta parista tarjoussukkia.
Poikkesimme myös Tiimariin, mutta muovailuvaha oli lopussa. Pinkki kynä tuli kuitenkin ostettua. Myymälänhoitajatäti vihjaisi, että sunnuntaina saa minkä tahansa tuotteen puoleen hintaan, myös alennustuotteen. Sain häneltä kupongin ostosta varten ja yritän sunnuntaina muistaa käydä ostamassa tosi edullisen kynttilälyhdyn parvekkeelle. (Kaikki lyhdyt ovat siellä jo nyt puoleen hintaan, sunnuntaina siis siitä hinnasta tippuu vielä puolet pois). Ihan turvallisuussyistä poltamme tulikynttilöitä vain lyhdyn sisällä parvekkeella. Lyhty näkyy keittiön ikkunasta ja ulkoa takaovesta tullessa.
Tiimarin jouluaskartelutarpeita katsellessani ajattelin, että ei ole ihme, jos näppärät askarteluihmiset ovat joulun alla haltioissaan. Niin paljon mielikuvitusta ruokkivaa materiaalia siellä olisi ollut.

Jos neonpinkkejä "lenginssejä" ei lasketa, päivän kohu-uutinen oli Maatalouskoululaislapsen traktoriajokorttikokeen läpäisy! Isi jo sanoi, että nyt sen Minnin pitää saada oma traktori. Kyllä se varmasti saakin ja kesällä saa ajaa mummolassa papan traktoria niin että hippulat vinkuu! (isäni lempisanonta, jos joku tekee jotakin innoissaan ja kovalla vauhdilla). Jos joku vielä asiasta tietämätön haluaa perehtyä tarkemmin 16v- tyttäreni maatalouskoulutunnelmiin, voi kirjautua blogiin "Minä muutan maalle!" lukijaksi ja pääsee ajan hermolle lannanluontiin ja lehmän poikimisen odotteluun. Lisäksi pääsee osalliseksi äidin ja tyttären väliseen kielelliseen härkkimiseen, joka on naamioitua ikävöintiä.

8 kommenttia:

  1. Tuota kotikaljan tekoa en ole vielä kokeillutkaan. Voi olla ettei ees kannata kokeilla kun ruisleiväkin teko on aika onnetonta :)
    Joskus kyllä kadehdin tuota kaupunkiasumista kun kaupat on niiiiin lähellä.

    VastaaPoista
  2. Kokeile vaikka puolella annoksella, jos kotikaljasta tykkäät.
    Voi olla, että maallemuuton jälkeen tuo kauppojen ja palveluiden läheisyys on ehkä se asia, jota jään "kaipaamaan". Toisaalta, kun menet täällä kotiovestasi ulos, et voi tehdä yhtään mitään ilman lompakkoasi.

    VastaaPoista
  3. Seurustelin kerran Oulusta kotoisin olevan miehen kanssa, joka puhui aina kompiaisista. Kesti aikansa ennenkuin tajusin, että se on oululainen murresana joka tarkoittaa karkkia, alkuperältään muistaakseni ranskalaista perua, joka on tullut merimiesten mukana.

    VastaaPoista
  4. Kokkikerhon pitäjä saattaa olla Oulun seuduilta kotoisin; kompiainen oli siis ihan oikea nimitys namuille.

    VastaaPoista
  5. Kaljasta tuli ohjetta - osapuilleen - noudattaen erinomaista, suorastaan mainiota :-) ...ja roippeista tehtailin neljä leipää jotka syötiin yhtenä ja samana päivänä... kai se jotain kertoo muustakin kuin minun leivontataidoistani :-)
    +
    Kiitos ja Hyvää ynnä Rauhaisaa Joulun odotusta !!!

    VastaaPoista
  6. Kiitos AuA, meilläkin on nyt monta viikkoa ollut jatkuvasti tuolla ohjeella tehtyä kotikaljaa ruokajuomana. Olen tarkoituksella kerännyt sopivan kokoisia lasipulloja kaljaa varten, koska niissä se valmistuu sopivasti ja on muutenkin käytännöllisiä.
    Hyvää joulunaikaa sinullekin.

    VastaaPoista
  7. Meillä karkkeja sanottiin kompisiksi, olen syntynyt Tyrnävällä, Oulun kupeessa.

    Kotikalja voisi olla hyvää näin kesälläkin. Täytyypä kokeilla.

    VastaaPoista
  8. Kiitos kotikaljaohjeesta. Tuossa ohjeessa oleellinen tieto tuo pinnan kipristely eli käyminen ennen siivilöintiä, jota ei loydy monestakaan ohjeesta. Kokeilen siirappia, jota en ole ennen laittanut.

    VastaaPoista