Entinen meininki

Perinteitä vaalitaan täälläkin: kun niukin naukin on aattoiltana ja joulupäivänä maanitellut ihmisiä nauttimaan suomalaista perinnejouluruokaa, niin jopa tapaninpäivänä on iso rutkutus Mäkin ruuan perään.
Iloksemme naapuritalossa on ihan oikea, kunnon Mc Donald´s -ravintola. Sinne sai Tirtetta houkuteltua isänsä ja eskarityttö pääsi mukaan. Muille, jotka vinkuivat mukaan, sanoin yks´kantaan:
- "Menkää isänne perästä." Saa nähdä, onko isosta setelistä edes niitä pyydettyjä loppurahoja jäljellä, kun palaavat.
Kun Suomessa vajottiin ns. lamaan, luin jostakin, että sen seurauksena pikaruokalat ovat kasvattaneet myyntiään ja suosiotaan. Voihan olla, että kalliin rahan ravintoloissa lounastavat siirtyivät säästösyistä pikaruokaloihin syömään, mutta lapsiperheissä talouden tiukkeneminen tuntuu oikopäätä siinä, kuinka usein syödään pikaruokaa. Useinhan sitä nyt ei kai ole koskaan meilläkään syöty, mutta kerrat harvenivat ja isojen aterioiden osto kävi harvinaisemmaksi.
Kun tarpeeksi harvoin syö, pidän itsekin Mc Donald`sin ruuasta ja jäätelöstä. Tutustumalla tarkemmin ruuan alkuperään, ravintoloiden sisäiseen hygieniaseurantaan ja ruuan ravintoarvoihin ja valmistusaineisiin, jäisi monelta arvostelijalta puheet pitämättä.

Aamulla mies lähti bussilla Espooseen, paikkaan, jonka osoitetta ei tiennyt.(! että semmonen mies tämä bussinkuljettaja). Hän siis istui matkustajana, muttei tiennyt, missä olisi pitänyt jäädä kyydistä, jotta olisi päässyt Espoon helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle. "Jossain Olarin kulmilla se taisi olla" hän minulle selvensi, kun soitti etsiessään määränpäätään. Hänen veljensä oli luvannut puhelimessa kertoa tarkemmin, muttei sitten h-hetkellä ollutkaan tavoitettavissa. Vähänkö minä tykkään noista puheluista, kun joku eksynyt soittaa (rahattomana) ja kysyy, mitä kannattaisi tehdä!
Aikansa veljeään tavoiteltuaan tämä tulee ja pelastaa eksyneen. Veli vaimonsa kanssa muuttaa muutamaksi kuukaudeksi Afrikan mantereelle ja heidän lähtöjuhlaansa siellä Espoossa vietettiin. Saipahan vähän esimakua afrikkalaisesta mentaliteetista, että "tullaan, kun ehitään", kun veljensä pelastaneena myöhästyy omasta lähtöjuhlastaan.

Aamun suuri järkytys oli, kun vakkainen tallilyhtyni oli pudonnut parvekkeen reunalta alas. Todennäköisesti ei pudonnut kenenkään ohikulkijan päähän, koska lumessa oli lyhdyn jälki ja lyhdyn oli joku ystävällinen siirtänyt kauniisti talon seinukselle. Yksi lasi oli vähän rikki, mutta muuten lyhty oli kuosissaan. Tavallisesti täällä häviää kaikki pyykkitelineiltä lennelleitä pyyhkeitä myöten, jos jotakin jätät huushollisi ulkopuolelle. Et edes kompostiämpäriä voi jättää roskahuoneeseen ja kävästä kaupassa, kun jo ämpäri häviää.

Kuten huomaatte, olen sulavasti siirtynyt joulun juhlinnasta arkimarmatuksen puolelle.
Sitä samaa toivon teillekin.