Foniatri

Jälleen tänään ajattelin, miten eriarvoisessa asemassa Suomen lapset ovat esimerkiksi terveyspalvelujen suhteen. Täällä etelässä lapset pääsevät tarvittaessa ihan minkä erityisalan erityisosaajille tahansa ja saavat täsmäapua ongelmiinsa tai vaivoihinsa. Kun on tarpeeksi vakavasta ja henkeäuhkaavasta sairaudesta, lasta tuodaan satojen kilometrien päästä saamaan erikoishoitoa, mutta vaatii vanhemmiltakin hyvin paljon, eikä pelkästään taloudellisia resursseja. Jokunen kuukausi sitten tutustuin ihan sattumalta Lastenklinikan kahviossa suurperheen äitiin, joka oli käyttämässä lastaan Siilinjärveltä Helsingissä. Hän sanoi, että osa lapsen tarvitsemasta erityishoidosta voidaan toteuttaa Kuopiossa, mutta Helsingin reissuja heille tulee muutaman kerran vuodessa. Vaikka Kela tulee paljon vastaan sairaskuluissa, tulee vanhempienkin kontolle raskaan paljon maksettavaa.

Olin tänään tokaluokkalaisen kanssa foniatrin vastaanotolla. Kyseessä oli tavallaan seurantakäynti ja saimme postissa kutsukirjeen jokunen viikko sitten. Pojalla todettiin jo neuvolaikäisenä puheenkehityksen viivettä ja jossain vaiheessa hän sai diagnoosin "hitaasti kehittyvä lapsi". Diagnoosi tavallaan auttoi siinä, että lapsi sai kehittyä omaan tahtiinsa ja hän sai riittävästi tukea kasvulleen ja kehitykselleen. Hän sai esikoulupaikan puhehäiriöisten lasten päiväkodista, joka sattumoisin sijaitsi silloin kotimme alapuolella, kerrostalon alakerrassa. Hän sai puheterapiaa, hänelle tehtiin laajat psykologiset testit, joista selvisi hyvin yksityiskohtaisesti avun tarpeen yksityiskohdat, hän pääsi foniatrin arvioon. (Foniatri on puheen- ja äänen häiriöihin erikoistunut lääkäri). Psykologin lausunnon perusteella hänelle myönnettiin esikouluvuoden jälkeen paikka ns. starttiluokalta, jossa totutellaan koulun tiloissa koulunkäyntiin pienessä, turvallisessa ryhmässä. Niin ikään starttivuoden jälkeen hän sai paikan erityisoppilaana erityisluokassa. Tällä hetkellä hänen luokallaan on 11 oppilasta, pätevä erityisopettaja, koulunkäyntiavustaja ja innostunut alan opiskelija. Siis kolme aikuista yhtätoista oppilasta kohden.

Tämänpäiväinen käynti oli kiitollinen. Foniatri totesi, että ne ongelmat, joiden takia hänenkin apuaan on tarvittu, alkavat olla voitettuja ongelmia. Asioiden hoitamista puheen keinoin myös tiukoissa tilanteissa harjoitellaan vielä, mutta monet 9-vuotiaat harjoittelevat sitä ilman puheenkehitykseen liittyviä diagnoosejakin.
Todella tunsin suurta kiitollisuutta, koska olemme pelkän asuinpaikkamme perusteella saaneet olla erityisasemassa lasten terveyspalvelujen suhteen. Kaikki lasten saamat terveydenhoitopalvelut ovat olleet kunnallisia palveluja ja olemme olleet niihin hyvin tyytyväisiä.

Koska käynti oli niin mieltä huojentava, nukuin pitkät, makoisat päiväunet. Eskarityttö lähti illansuussa mukaani kauppaan naapuritaloon. Viljapossun kinkkumötiköitä myytiin alle kolmen euron kilo, niin ostin tulevaa silmälläpitäen pakasteeseen sen, mitä tämä perhe jouluna possua syö. Ei nämä oikein ole possunsyöjiä.
Huomenna on miesparan syntymäpäivä, eikä raukka saa kakkua, koska lukiolaispojan synttärikakusta on vasta niin vähän aikaa. Ei tuo mies nyt ollenkaan määrätietoisesti ole sitä kakkua  ruinannutkaan. Jos olisi pyytänyt, olisi kai saanutkin...

Sääliksi käy nämä kaupunkilaislapset. Kolme lasten tuntemaa koltiaista/tavallista pikkupoikaa oli viritellyt nuotion kuplahallin lähettyville niemennokkaan. Joku soitti poliisivoimat paikalle ja poliisisedät soitti poikien rehtorille. Ja tuota jupakkaa sitten ruoditaan huomenna koulussa ja poikaparat saivat kotiarestia ja ties mitä. Kerroin lapsille, että toista se on maalla ja mummolassa. Siellä pikkuveljeni kanssa suurta huvia oli talvella lumihankiin kaivettuihin onkaloihin tehdä savureikä onkalon kattoon ja sytyttää pieni nuotio. Ei meille koskaan mitään vahinkoa tullut; kun ipanasta asti oli laittanut tulta hellaan ja uuniin ja valvonut peltejä, osasi varoa vaatteita ja hiuksia tulen lähellä. Kyllä aikuiset olivat hyvin tietoisia leikeistä, mutta hekin luottivat lapsiin tulenkäsittelijöinä. Paljosta hauskasta jää lapset täällä paitsi.