sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Mitä ruokaa?

Kylmäsavulohesta ja perunasipulisekoituksesta kerman kanssa tehty uuniruoka tainnutti minut niin, ettei meinaa tolkku palata vielä neljännenkään kahvimukillisen jälkeen. Joskus kun ruuan valmistuminen jostain syystä pitkittyy ja nälkäkuolema kurkkii olkapään takaa, on mikä tahansa "kunnon ruoka" mahdottoman hyvää. Olisi myös ollut hurjan käytännöllistä käydä joskus aikanaan joku emäntä- tai talouskoulun tapainen. Jos olisin silloin kouluvalintoja pohtiessani tiennyt, että olen joskus elämäntilanteessa, että laitan ruokaa 14:lle hengelle useamman vuoden "putkeen", olisi saattanut hoitajan opit jäädä saamatta. Eipä silti, monelta lääkärireissulta on vuosien mittaan säästynyt, kun on luottanut vanhoihin oppeihin ja välillä päivittänyt tietojaan lääkkeiden osalta.
Mutta jos olisi edes alkeellista tietoa siitä, kuinka on järkevää laittaa ruokaa tällaiselle sakille, selviäisi paljon vähemmällä stressillä. Tokihan äitini opetti minulle kaikki perusjutut keittiöstä, mutta meitä ei lapsuudenkodissani ollut näin montaa ja suurin osa ruokatarpeista saatiin tuolloin omasta takaa. Vähitellen olen oppinut hyödyntämään kauppojen hyvät tarjoukset ja hamstraamaan peruselintarvikkeita varastoon, silloin kun niitä saa edullisesti. Harvemmin minulle enää tulee nolo olo kaupan kassalla, kun ostoskärryissäni on 30 litraa punaisen hintalapun maitoa, tai kymmenen kiloa tarjouslihaa. Viime päivät olen joka kauppareissulla tuonut S-marketista 2 pakettia tarjouskahvia varastoon. Alennusta on 1,50e normaalihintaan verrattuna. Meillä kahvia kuluu vähintään 3 pakettia viikossa ja lapsista sitä juo aamuisin vain 3. Vieraitakin käy tosi harvoin ja ne jotka käyvät, saavat juoda kahvia rajattomasti. Laskunikkarit voivat laskea, mitä säästö on vuositasolla, jos onnistun hamstraamaan kahvia tarjouksesta seuraavaan tarjoukseen asti.

Minulle joskus tekee pahaa, kun meille suomalaisille on tullut tavaksi hirveästi hossottaa, että "kouluruoka on sitä ja tätä" tai jokin RUOKA on roskaruokaa tai ei sellaista tai sellaista ruokaa ole hyvä syödä. Oltaisko välillä kiitollisia siitä, että saadaan vatsa täyteen? Jos välillä on ruuaksi vain paistettuja kananmunia, se on oikein hyvä ruoka. Ei niin, että on EPÄTERVEELLISTÄ syödä enemmän kuin yksi muna päivässä. Kenenkään äidin ei tulisi ikinä kantaa huonoa omaatuntoa siitä, kun aterialla ei ole tuoresalaattia. Me asutaan pohjoisella pallonpuoliskolla ja täällä ei salaatit talvella luonnossa kasva. Jos rahasi joskus riittävät salaattiin talvella, ole siitä nöyrästi kiitollinen, jos ei, syö ruokasi hyvillä mielin.

Kun ennenvanhaan, ennen tätä monikulttuurista suvaitsevaisuutta, kouluissa ja päiväkodeissa pysähdyttiin hetkeksi ennen ruokailua ja lausuttiin, kuka vähemmän, kuka enemmän sydämestään: "siunaa, Jeesus, ruokamme, ole aina luonamme", ruokailuun käytiin kunnioituksella.

2 kommenttia:

  1. Juupati juu, kokin koulutus on ja työpaikkakin toistaiseksi vielä suurkeittiösssä(max 1200 annosta/ateria)Silti on ihan samat sapuskaongelmat kuin monessa muussakin perheessä, mitä sitä taas tänään laittais ruuaksi jne. Olen ihan samoilla linjoilla sinun kanssa siinä, että pitäisi olla tyytyväisiä siihen, että meillä täällä ylipäänsä on ruokaa masun täydeltä. Mielestäni on ihan järkyttävää luonnonvarojen tuhlausta esim. se, kun ruokaa jää laitoskeittiössä yli, niin se pitää heittää (maksulliseen!) biojätteeseen ennemmin kuin että se myytäisiin henkilökunnalle.

    VastaaPoista
  2. Kaikessa mitä kirjoitit olen NIIN samaa mieltä kuin olla voi.
    Kävin molemmat mainitsemasi koulut mutta en muista siellä opetetun kuinka valmistaa perheesi kokoiselle joukolle päivittäin ateriat, Sinua voisivat kysyä opettamaan kuinka ongelma selvitetään KÄYTÄNNÖSSÄ.

    Keittele vaan iloisena, lapset muistavat kyllä OMAN ÄIDIN RUUAT HERKKUINA!

    VastaaPoista