Bussinkuljettajan vaimo

Äskeinen tapaus on työarkea kaupunkilaisbussinkuljettajalle ja hänen vaimolleen.
Mieheni soittaa kaupungin toiselta laidalta, että ruokatunti jäi vajaaksi Mannerheimintiellä olleen onnettomuuden takia ja mies joutui ajamaan poikkeusreittiä. Kiireessä oli avannut eväänä ollutta tonnikalapurkkia ja purkin avaamiseen tarkoitettu rinkula jäi käteen ja purkki pysyi kiinni. Eväät oli syöty, päätepysäkeillä ei ole loppuyön aikana mahdollisuutta ostaa syötävää ja työvuoro kestää aamukolmeen asti. Ja oli nälkä. Voisiko vaimo auttaa, vaikka on haasteellinen ajankohta. Kello 23.10 olisi mies kotitalon pysäkillä matkallaan Lauttasaaren päätepysäkille. Vaimolla reilu vartti aikaa. Vaimo sanoo, eiköhän tuo järjesty.
Keitän kahvia, paistan pari kananmunaa kinkun lisukkeeksi ruisleipien väliin, vähän jäävuorisalaattia. Viipaloin sharonhedelmän muovirasiaan, kahvi termosmukiin ja vielä "tehojuoma"-purkki (maitohappobakteerivalmiste) mahdollisen närästysvaivan varalle.
Minuutin ehdin odotella hiljaisessa lumisateessa pysäkillä, kun 20N kääntyy näkyviin. Ojennan autossa istuvien matkustajien myhäillessä pienen paperikassin miehelle ja toivotan turvallista työyötä. Mies vilkuttaa pysäkiltä lähtiessään ja vaikka lähtee hyvin, hyvin varovasti liikkeelle, bussin perä pyörähtää liukkaalla.
Haasteellinen työvuoro siis jatkuu haasteellisena, koska lunta tulee lisää.

Ilma on niin suloinen, että olisi voinut jäädä kävelemään pienen kierroksen ulos.
Sydän kulkee kuitenkin miehen mukana.