Ei mitään erikoista tänään (onneksi kuitenkin on perjantai)

Mies lähti töihin yöksi. Minä jäin kotiin nyhväämään vähän sitä ja tätä: pientä pyykinpesua, tiskikoneen täyttöä uudestaan ja uudestaan, romujen raivaamista joka nurkasta ja neljä kassillista ruokatavaraa kaupasta.
S-marketissa myydään ennen sulkemisaikaa kaikki jäljelläolevat paistopisteen tuotteet 7e/ kilo. Niinhän siinä tietysti käy, jos on ollut miehen tilipäivä ja lähtee vatsa kurnuen ruokakauppaan, on pakko putsata tiski kaikista niistä leivonnaisista, joita ei koskaan ostaisi normaalihinnalla. En ikinä maksa mistään viineripullasta 17e kilolta!

Lisäksi on tavalliseen tapaan pitänyt hoitaa tuomarinvirkaa. Olen varmaan sata kertaa todennut näille meidän kolmelle pienimmälle pojalle, että meidän pihassa ei tappele ketkään muut lapset kuin te. Talossa asuu viitisenkymmentä lasta ja nuorta, mutta jos pihalta kuuluu tappeluhuutoja, tietää satavarmaan, ketkä siellä on toistensa tukassa kiinni (jos on kesätukan aika, niin poskinahkoissa). Onhan se niinkin, että veljeksiä on ani harvassa perheessä tässä talossa, mieleen ei oikeastaan muistu meidän poikien lisäksi kuin korealaiset veljekset. Heidän puheestaan taas ei oikein ota selvää, milloin tappelevat, milloin ovat sovussa. Ainoastaan vesivirta pienemmän pojan poskilla kertoo, että isompi muiluttaa.

No tänään eivät onneksi tapelleet pihassa, vaan vaihteen vuoksi jäällä, koulun kentällä. Kun tulen kauppakuorman kanssa illansuussa kotiin, niin jopas siellä yksi vääntää vettä silmistään ja naama on kirjavana.
Kuulen tämän osapuolen selvityksen tapahtuneesta. Sen verran pääsin jyvälle, että kyseessä oli "maali-maalista" jääkiekkopeli, jonka kuvaan kuului se, ettei kaikilla pelaajilla ollut edes mailaa, luistimista puhumattakaan. Suurin ongelma pelitilanteessa oli tullut siitä, että tämä itkevä osapuoli oli joutunut peliin ilman mailaa ja kaiken lisäksi häntä oli purtu käteen. Minulle näytettiin hampaanjäljet. Ja minun piti kuulema PUHUA sille, joka oli syyllistynyt puremiseen. Yritän lohduttaa kovia kokenutta niin hyvin, kuin nyt tuossa epäselvässä tilanteessa saatoin. Tapahtumien kulku jäi minulle hyvin epäselväksi.
Purija ei ollut vielä ilmaantunut kotiin. Ilmaisu "häntä koipien välissä" tuli mieleeni, kun hän lompsii kotiin pitkän ajan päästä. Pyydän selostusta tapahtuneesta. En saanut yhtään sen enempää tolkkua siitä, mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Vaikka kentän laidalla olisi äänittävä valvontakamera, jutun selvittely olisi ollut yhtä mahdotonta. Olen joskus seurannut tällaisia ex tempore- sääntömatseja vierestä ja niissä mukana pysyminen on kuin kuuntelisi  korealaisveljesten selostusta.

Tirtetta riiteli eskarilaisen kanssa kahdesta jääpalasta, kun isoveli antoi limumukinsa jämät eskarilaiselle ja äiti käski " jättämään tipan" Tirtetalle. Eskarilaiselle tuli iso itku kahdesta jääpalasta, jotka Tirtetta sai.

Koko päivän odotin sopivaa hetkeä leipoa taatelikakkua ja tarpeet odottivat kiltisti pöydällä. Nyt täällä taatelinvihaajat pitelevät nenäänsä ja toiset käyvät kurkkimassa uunin lasin takaa, josko olisi valmista.
Nämä on aika outoja lapsia: pitävät hurjasti kuivakakuista. Eilen syötiin pitkästä aikaa banaanikuivakakkua.
S-market myy sunnuntaihin asti makeita banaaneja 89s kilo. Raskin ostaa niitä normaalihinnalla vain isille työevääksi. (Voihan joku ihmettelevä laskea, mitä maksaa, jos annetaan yksi banaani per nokka ja nokkia on 14. Kolmisen kiloa pitää silloin tavaraa olla. Normaalihinta hipoo kahta euroa kilolta. Jos päivän ruokabudjetti on 25e, ei onnistu)

On se hyvä, että viikko ei ole tämän pidempi. Taivaan Isä tiesi, mitä teki, kun määräsi luoduilleen yhden päivän viikosta lepopäiväksi. Sen kun muistaa, niin voimatkin riittää. Kun nyt Taivaan Isä tuli puheeksi, mieheni luki minulle lehdestä tänään:
"Miksi ihmeessä Jumala loi ensin miehen, eikä naista?
Kai hän halusi edes kerran tehdä jotain ilman, että kukaan
on koko ajan vieressä neuvomassa."