Noloa olla kiltti

Jotta saan taas kaikki päivän tapahtumat nollattua, rääkkään teitä vielä tekstintuotolla.
Anoppi kävi kylässä ja ilahdutti vanhinta poikaa kahisevalla synttärilahjalla. Eilen oli vuosipäivä, mutta kakku-urakan jätän suosiolla viikonloppuun. Meillä kun kunnon täytekakun syönti tarkoittaa ensinnäkin 3X8:n munan kakkulevyä (paistetaan isolla uunipellillä yksitellen). Koska nyt on kyseessä ihan perinteinen vadelma-kermakakku, lisään kilon pakastevadelmia kiloon kaupan vadelmahilloa ja Flora Vispiä tarvitaan vähintään neljä purkkia. Mielelläni laitan vähän kermaa hillon seuraksi väliinkin, niin koristelukermaa ei tarvitse kuin peitteeksi. Melkein kolmen tunnin urakka on tehdessä ja jos vähän yritän toppuutella, niin puolen tunnin urakka kakun syömisessä. Nyt olisi tarkoitus saada myös aina-avuliaat Pikkuveli ja Tämän Vaimo mukaan syömätouhuun, joten täytyy selvitellä yhteisiä aikatauluja ennenkuin päästän kakun käsistäni. Vaikka meillä näitä syntymäpäiviä riittää melkein joka kuulle ja heinäkuulle kolmet, niin edellisestä kunnon vadelmakakusta tuntuu olevan jo aikaa. Sen takia suuntaudun projektiin aika todennäköisesti.
Mies meni töihin, ei ole soittanut vielä kertaakaan. Tavallisesti soittaa juuri silloin, kun olen jo sanonut "tahdon" Nukkumatille. Viimeksi laittoi suurella vaivalla rustaamansa tekstiviestin: "ehdinkin siihen aikasempaan bussiin, olen kohta varikolla". Hurjan kiva herätä tuonsortin viesteihin, vaikka lähettäjä onkin rakastettu ja unelmien mies.

Ekaluokkalaisen opettaja soitti ja kertoi pojan olleen aika tottelematon tänään. Oli väenväkisin karannut välitunnilla koulun rajojen ulkopuolelle, niin että välituntivalvojan oli pitänyt tuoda koko poika sisälle kesken välitunnin. Tunneilla oli ollut myös vähän oudonsorttista touhua. Vähän ennen koulupäivän päättymistä oli opettaja ottanut pojan keskusteluun. Opettaja oli kertonut oman näkemyksensä tapahtumista, pojalla ei ollut minkäänlaista näkemystä mistään asiasta. Punainen lanka oli kuitenkin löytynyt: on kuulema "kauheen noloa olla kiltti koulussa".
Eilisen läksytyksen suoraan koulusta kotiintulosta oli poika unohtanut kokonaan ja ilmestyi kotiin reippaasti myöhässä välipala-ajoista. Pidän aina suuret, vakavat puhuttelut isossa vessassa, itse istuen pöntön kannella. Näytti poika arvaavan puhuttelun olevan edessä, koska ulkovaatteet riisuttuaan meni vessanovelle minua odottamaan.
Sanoin hänelle kovasti ihmetteleväni, kuinka voi unohtaa sovitut säännöt koulussa ja kotona, kun ennen hän on ollut niin esimerkillinen ja kiltti. Kiltillä tarkoitan nyt nimenomaan sitä, että sääntöjä noudatetaan. Tunteitaan saa näyttää ja olla vihainen, jos siltä tuntuu, mutta kaikkein alkeellisimmista säännöistä ei voi toistuvasti lipsua.
Kahden illan kotiaresti tämänpäiväisistä rapsahti ja jos vastaava käytös jatkuu, on taas järeämmät keinot käytössä. Vastapuolen puolustuslauselma: "sinä ja opettaja ette tiedä mistään mitään."

Onneksi kahdeksasluokkalainen haki maitokuorman. Minulla on aina kaikki mehut poissa tuollaisten henkien kamppailuiden jälkeen. Pitää olla hurjan tarkkana, ettei puhu itseään pussiin tai anna miehen kyyneleiden pehmittää niin, että itse alkaa lipsua periaatteissaan.