Mitä suurperheen kotiäiti tekee yhtenä tavallisena talvipäivänä

Aamulla hän yrittää saada silmät auki. Hän omasta mielestään oli juuri katselemassa ihanaa unta, jossa hän istui kesäpäivänä harmaalla laiturilla ja vesi liplatti.
Viiden minuutin suihkun jälkeen kotiäiti avaa ensin tietokoneensa ja laittaa neljä kupillista kahvia tulemaan.
Luotuaan silmäyksen sähköposteihin ja muiden blogipäivityksiin, eteisestä kuuluu lapsenlapsen ja vanhimman tyttären kahinaa.
Ensimmäinen kupillinen kahvia menee kuulumisia vaihdellessa. Tytär lähtee töihin, lapsenlapsi aloittaa oman työmaansa. Tänä aamuna on vuorossa askartelukaapin palapelit, eiliset shakkinappulat ja muoviset mehupullot keittiön laatikosta.
Puuro kiehumaan ja ensimmäinen herättelykierros. Toinen kupillinen kahvia ja ruispaahtoleipä.
Herättelykierros menee uusiksi: kukaan ei noussut. 5desipeliä lisää äänenvoimakkuutta ja asteen ärhäkämpi sanavalinta.
Edellisenä iltana jäi puoli korillista märkää pyykkiä ripustamatta, ne rivautetaan nyt olohuoneeseen pyykkitelineelle. Samalla riivitään kaksi korillista kuivunutta pyykkiä pois.
Lapsenlapsi saa aamupalaa samalla kun muistelen aamun voileipäkoodia. Kahta koululaista pitää vielä käydä nykimässä, vasta kiukkuinen käskyääni saa pään nousemaan tyynystä.
Nostan pyykkivuoresta kuusi paria sukkia tarjolle keittiön pöydälle. Tarvitsijat ovat jo oppineet siitä hakemaan, jos uhkaa jäädä varpaat paljaiksi.
Kaakaota, voileipiä, kaurapuuroa, lisää kahvia, lukiolaiselle muutama euro rahaa välipalan ostoon, koulupäivä 8-16.
Kaurapuuron tähteestä laitetaan sukkelasti litran sämpylätaikina. Lisäksi spelttirouhetta, ruisrouhetta, ruiskaurajauhoa, voita. Kattilallinen perunoita kiehumaan, on jo monta päivää tehnyt mieli paistettuja perunoita.
Soitto päiväkotiin, eskarilainen pitää vapaapäivän. Tekstiviesti  viidesluokkalaisen opettajalle, että lapsi on kovan yskän takia liikuntatunnit kotona ja tulee vasta puolille päivin.
Sämpylöiden paiston aikana vaihdan uudet pyykit koneeseen, jossain vaiheessa oli jo yksi lasti laitettu menemään. Korillinen pyykkiä ripustetaan, juostaan neljävuotiaan kanssa kaupassa ostamassa isille työevääksi hedelmiä ja rahkaa. Pikkutytöt saa toivomansa päärynät.
Kahdeltatoista käyn pikimmiten naapurin puolella katsomassa, että kaikki on kunnossa.

Lapsenlapsi syö ja menee maitopullonsa kanssa unille. Herää vartin päästä kamalaan yskänpuuskaan, eikä nukahdakaan enää takaisin. Tädit jatkavat leikkimistä pienen kanssa.
Teen miehelleni ja itselleni paistettuja perunoita ja lenkkimakkaraa.
Sulamassa ollut piirakanpohja tehdään mustikkapiirakaksi, tiskikone tyhjennetään ja täytetään, kattiloita ei ehdi vielä pesemään.
Yhtäkkiä pölähtää kuusi koululaista kotiin. Kelmutan yhden koulukirjan, luen nipun tiedotteita, allekirjoittelen reissuvihkoja, kirjaan ylös allakkaan vanhempainvarttiaikoja, voitelen sämpylöitä, leikkaan mustikkapiirakkaa, kuorin kilon porkkanoita vesikippoon välipaloiksi, keitän itselleni ja miehelleni kahvia, kuuntelen miehen selostusta seuraavan viikon ajopäiväkirjasta, avaan postit ja vaihdan taas pyykit koneeseen.
Kun kyykin pyykkikoneella, lapsenlapsi upottaa kätensä ranteita myöten kompostiastiaan ja sanoo "nam-nam". Pesen lapsen kädet ja annan vaihtoehdoksi omenaviipaleen hänelle käteen.
Tiskaan ja juon kahvia, teen miehen eväät ja pakkaan ne reppuun. Mies alkaa vedellä työvaatteita päälleen, autan hänelle sukat jalkaan.
Eskarilainen ja neljävuotias haluavat ulos. Torilla on kahden kerroksen korkuinen lumivuori ja se houkuttelee tyttöjä. Taittelen kuivaa pyykkiä samalla kun pidän silmällä lumikasoissa kiipeileviä lapsia. Puolen tunnin kuluttua tytöt tulevat sisälle.
Lapsenlapsi simahtaa vuoteellemme ja minä simahdan hänen viereensä. Herään siihen, että vanhin tytär tulee hakemaan lastaan. Lapsenlapsikin herää ja pääsee jatkamaan uniaan pitkälle kotimatkalle.

Haen kaupasta perunoita, kalapuikkoja ja maitoa. Maatalouskoululainen on tulossa kotiin ja saa  perunamuussia, kananmunakastiketta ja kalapuikkoja. Muutkin saavat, koska kalapuikkoja on vaille kaksi kiloa, kastiketta toista litraa ja viiden litran kattilallinen muussia. Helppo ja nopea ruoka periaatteessa, mutta vaikka teen sitä tulisella kiireellä, aikaa vierähtää puolitoista tuntia. Ruokaa tehdessä autan tokaluokkalaista läksyissä.
Lapset syövät, minä syön ja kun olen syönyt, en enää jaksaisi nostaa peppuani penkiltä, ruoka on mennyt jalkoihin. Ruoka näköjään sumentaa muistinkin.. joka tapauksessa suihkurumba alkaa heti ruuan jälkeen. Tätä kirjoittaessa on jo 8 käynyt suihkussa.
Maatalouskoululainen tuli ihan iloisena, söi kiitollisena ja keitti äidilleen kunnon henkiinjäämiskahvit. Kello on nyt puoli kymmenen, vielä olisi yksi koneellinen ripustettavaa pyykkiä ja illan tiskit. Miestä varoittelin, ettei soita töistä kuin tärkeässä asiassa, en ehdi rupattelemaan. Rupatteluaika täyttyi iltapäivällä, kun äitini soitti ja juttelimme vajaan viisi minuuttia.
Päivän töitä tehdessäni ratkoin alitajuisesti huomenna esiintulevaa ongelmaa. Ongelma on nyt ratkaistu, mutta oli sitä suuruusluokkaa, että miehen huominen palkka ei riittänyt erääntyviin laskuihin. Yllättävä tilanne johtui siitä, että palkanmaksupäivät muuttuivat vuoden vaihteessa miehen työpaikalla.
Sellaisena lisäpiperryksenä mainittakoon, että minusta on tuntunut siltä, että olen yhtenään, koko päivän kulkenut riepu toisessa, lattiaharja toisessa kädessä ja siivonnut lattialta mustikoita, muovailuvahanpalleroita ja sanomalehtisilppua, pyyhkinyt alituiseen eteisen lattialta lumensulamisvesilätäköitä ja pyyhkinyt koko päivän kakkapyllyjä.
Lisäksi olen saanut nelivuotiaalta ainakin kahdeksan kertaa kunnon halin, eskarilaiselta neljä halausta, mieheltä kaksi kunnon suudelmaa ja yhden hyvin pitkän ja hartaan halauksen.
(ja leikkasin kolmen lapsen kynnet!)
Miten minulla on ihan hengästynyt olo?