torstai 13. tammikuuta 2011

Mitä suurperheen kotiäiti tekee yhtenä tavallisena talvipäivänä

Aamulla hän yrittää saada silmät auki. Hän omasta mielestään oli juuri katselemassa ihanaa unta, jossa hän istui kesäpäivänä harmaalla laiturilla ja vesi liplatti.
Viiden minuutin suihkun jälkeen kotiäiti avaa ensin tietokoneensa ja laittaa neljä kupillista kahvia tulemaan.
Luotuaan silmäyksen sähköposteihin ja muiden blogipäivityksiin, eteisestä kuuluu lapsenlapsen ja vanhimman tyttären kahinaa.
Ensimmäinen kupillinen kahvia menee kuulumisia vaihdellessa. Tytär lähtee töihin, lapsenlapsi aloittaa oman työmaansa. Tänä aamuna on vuorossa askartelukaapin palapelit, eiliset shakkinappulat ja muoviset mehupullot keittiön laatikosta.
Puuro kiehumaan ja ensimmäinen herättelykierros. Toinen kupillinen kahvia ja ruispaahtoleipä.
Herättelykierros menee uusiksi: kukaan ei noussut. 5desipeliä lisää äänenvoimakkuutta ja asteen ärhäkämpi sanavalinta.
Edellisenä iltana jäi puoli korillista märkää pyykkiä ripustamatta, ne rivautetaan nyt olohuoneeseen pyykkitelineelle. Samalla riivitään kaksi korillista kuivunutta pyykkiä pois.
Lapsenlapsi saa aamupalaa samalla kun muistelen aamun voileipäkoodia. Kahta koululaista pitää vielä käydä nykimässä, vasta kiukkuinen käskyääni saa pään nousemaan tyynystä.
Nostan pyykkivuoresta kuusi paria sukkia tarjolle keittiön pöydälle. Tarvitsijat ovat jo oppineet siitä hakemaan, jos uhkaa jäädä varpaat paljaiksi.
Kaakaota, voileipiä, kaurapuuroa, lisää kahvia, lukiolaiselle muutama euro rahaa välipalan ostoon, koulupäivä 8-16.
Kaurapuuron tähteestä laitetaan sukkelasti litran sämpylätaikina. Lisäksi spelttirouhetta, ruisrouhetta, ruiskaurajauhoa, voita. Kattilallinen perunoita kiehumaan, on jo monta päivää tehnyt mieli paistettuja perunoita.
Soitto päiväkotiin, eskarilainen pitää vapaapäivän. Tekstiviesti  viidesluokkalaisen opettajalle, että lapsi on kovan yskän takia liikuntatunnit kotona ja tulee vasta puolille päivin.
Sämpylöiden paiston aikana vaihdan uudet pyykit koneeseen, jossain vaiheessa oli jo yksi lasti laitettu menemään. Korillinen pyykkiä ripustetaan, juostaan neljävuotiaan kanssa kaupassa ostamassa isille työevääksi hedelmiä ja rahkaa. Pikkutytöt saa toivomansa päärynät.
Kahdeltatoista käyn pikimmiten naapurin puolella katsomassa, että kaikki on kunnossa.

Lapsenlapsi syö ja menee maitopullonsa kanssa unille. Herää vartin päästä kamalaan yskänpuuskaan, eikä nukahdakaan enää takaisin. Tädit jatkavat leikkimistä pienen kanssa.
Teen miehelleni ja itselleni paistettuja perunoita ja lenkkimakkaraa.
Sulamassa ollut piirakanpohja tehdään mustikkapiirakaksi, tiskikone tyhjennetään ja täytetään, kattiloita ei ehdi vielä pesemään.
Yhtäkkiä pölähtää kuusi koululaista kotiin. Kelmutan yhden koulukirjan, luen nipun tiedotteita, allekirjoittelen reissuvihkoja, kirjaan ylös allakkaan vanhempainvarttiaikoja, voitelen sämpylöitä, leikkaan mustikkapiirakkaa, kuorin kilon porkkanoita vesikippoon välipaloiksi, keitän itselleni ja miehelleni kahvia, kuuntelen miehen selostusta seuraavan viikon ajopäiväkirjasta, avaan postit ja vaihdan taas pyykit koneeseen.
Kun kyykin pyykkikoneella, lapsenlapsi upottaa kätensä ranteita myöten kompostiastiaan ja sanoo "nam-nam". Pesen lapsen kädet ja annan vaihtoehdoksi omenaviipaleen hänelle käteen.
Tiskaan ja juon kahvia, teen miehen eväät ja pakkaan ne reppuun. Mies alkaa vedellä työvaatteita päälleen, autan hänelle sukat jalkaan.
Eskarilainen ja neljävuotias haluavat ulos. Torilla on kahden kerroksen korkuinen lumivuori ja se houkuttelee tyttöjä. Taittelen kuivaa pyykkiä samalla kun pidän silmällä lumikasoissa kiipeileviä lapsia. Puolen tunnin kuluttua tytöt tulevat sisälle.
Lapsenlapsi simahtaa vuoteellemme ja minä simahdan hänen viereensä. Herään siihen, että vanhin tytär tulee hakemaan lastaan. Lapsenlapsikin herää ja pääsee jatkamaan uniaan pitkälle kotimatkalle.

Haen kaupasta perunoita, kalapuikkoja ja maitoa. Maatalouskoululainen on tulossa kotiin ja saa  perunamuussia, kananmunakastiketta ja kalapuikkoja. Muutkin saavat, koska kalapuikkoja on vaille kaksi kiloa, kastiketta toista litraa ja viiden litran kattilallinen muussia. Helppo ja nopea ruoka periaatteessa, mutta vaikka teen sitä tulisella kiireellä, aikaa vierähtää puolitoista tuntia. Ruokaa tehdessä autan tokaluokkalaista läksyissä.
Lapset syövät, minä syön ja kun olen syönyt, en enää jaksaisi nostaa peppuani penkiltä, ruoka on mennyt jalkoihin. Ruoka näköjään sumentaa muistinkin.. joka tapauksessa suihkurumba alkaa heti ruuan jälkeen. Tätä kirjoittaessa on jo 8 käynyt suihkussa.
Maatalouskoululainen tuli ihan iloisena, söi kiitollisena ja keitti äidilleen kunnon henkiinjäämiskahvit. Kello on nyt puoli kymmenen, vielä olisi yksi koneellinen ripustettavaa pyykkiä ja illan tiskit. Miestä varoittelin, ettei soita töistä kuin tärkeässä asiassa, en ehdi rupattelemaan. Rupatteluaika täyttyi iltapäivällä, kun äitini soitti ja juttelimme vajaan viisi minuuttia.
Päivän töitä tehdessäni ratkoin alitajuisesti huomenna esiintulevaa ongelmaa. Ongelma on nyt ratkaistu, mutta oli sitä suuruusluokkaa, että miehen huominen palkka ei riittänyt erääntyviin laskuihin. Yllättävä tilanne johtui siitä, että palkanmaksupäivät muuttuivat vuoden vaihteessa miehen työpaikalla.
Sellaisena lisäpiperryksenä mainittakoon, että minusta on tuntunut siltä, että olen yhtenään, koko päivän kulkenut riepu toisessa, lattiaharja toisessa kädessä ja siivonnut lattialta mustikoita, muovailuvahanpalleroita ja sanomalehtisilppua, pyyhkinyt alituiseen eteisen lattialta lumensulamisvesilätäköitä ja pyyhkinyt koko päivän kakkapyllyjä.
Lisäksi olen saanut nelivuotiaalta ainakin kahdeksan kertaa kunnon halin, eskarilaiselta neljä halausta, mieheltä kaksi kunnon suudelmaa ja yhden hyvin pitkän ja hartaan halauksen.
(ja leikkasin kolmen lapsen kynnet!)
Miten minulla on ihan hengästynyt olo?

12 kommenttia:

  1. Melkoinen päivä :) Joskus tullut itselle mieleen, että töissä pääsisi helpommalla tai ainakin se loppuisi tietyllä kellon lyömällä. Kotona työ loppuu kun nukahtaa.

    VastaaPoista
  2. Tuohonhan oli Marathon suoritus, tankkaus kahvilla varmaan auttoi, mutta vettä kannattais juoda siinä välillä myös. Keho kuivuu jo tuolla vauhdilla, tasaisempi nesteen tankkaus, niin perilläkin parempi fiilis :)

    VastaaPoista
  3. Voi näitä laiskojen päivien määrää joita olen koko elämäni elänyt!
    Olen joskus ihan itkeskellyt että lasteni lukumäärä jäi yhteen, ja olen joskus ollut kotitöistäni väsynyt!?!
    Nyt julkisesti häpeän.
    Tämän kirjoituksen haluaisin nähdä raameissa
    jonkun naisten lehden pääkirjoituksena, ikäänkuin keskustelun avaajana.

    VastaaPoista
  4. Niin, ja tämä päivä oli niitä, kun ei edes tapahtunut mitään!
    Hyvä, Maiju! Olipa terävä havainto ja tärkeä muistutus: vedenjuonti todellakin unohtui. Tiskikaapin oveen muistilappu "Muista juoda vettä".

    VastaaPoista
  5. Täälläkin ihan hengästyy kun lukee tätä :) On sinulla hulinaa!!! Huh huh!

    VastaaPoista
  6. Ne jotka ovat sitä mieltä, että äidit vain lepäilevät kotona lasten kanssa, pitäisi laittaa viikoksi selviämään yksin edes yhden lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  7. Hih, kuulosti jotenkin liiankin tutulta :))
    Varsinkin n. 5v sitten kun oma ja juuri tullut sijaislapsi oli samaan aikaan pieniä. Sijaislapsi huusi yötäpäivää kiukkuraivoa n. vuoden verran, ei osannut syödä kuin maitopulloa ja ranskalaisia sekä pakastepitsaa :) kertoo ehkä hieman, mitä oli kotona saanut ensimmäisen elin vuoden ruoaksi..
    Silloin olin sellaisessa kuplassa, en välillä kuullut enkä nähnyt mitään..
    Onneksi nyt ollaan siinä tilanteessa, että nuorin on eskarilainen..tämähän on jo ihan helppoa ;)

    VastaaPoista
  8. Minulla oli joka ikisen lapsen kanssa sellainen vaihe, että kun nuorin nousi omille jaloilleen, aloin etsiä hurjasti tietoa sijaisvanhemmista, heidän työstään. Luin lehtijuttuja, tilasin kaupungilta esitteitä. Jotenkin tuli tunne, että olisi vielä tilaa muille lapsille.
    Nyt kun sain 13 omaa lasta ja tämä lapsenlapsi on hoidossa, huomaan siltä osin rauhoittuneeni. Eipä tässä ole mitään pelkoa enää sijaisvanhemmaksi pääsystäkään, riittävästi on asukkaita huushollissa ja heidän tarpeitaan täytettävänä. Mielenkiinto sijaisvanhempien työhön on silti jäljellä.
    Olen hyvin iloinen, että löysin blogisi ja tutustuin Sinuun.

    VastaaPoista
  9. Kuulostaa niin täydeltä elämältä. Olen itse neljäntoistalapsisesta perheestä ja äidiksi tultuani arvostus omaa äitiä kohtaan on noussut hurjasti. Isossa perheessä on paljon työtä,mutta myös paljon rakkautta,pieniä arjen iloja. Lapsilla suuri tukiverkko ympärillä,lapsenlapsille monta syliä. Olet supernainen!Paljon jaksamista arkeen <3

    VastaaPoista
  10. Maatalouskoululaistytär sanoi kommenttisi luettuaan:
    -"Äitillä nousee kohta päähän nuo kehuvat kommentit."
    Toivottavasti ei niin käy.

    Sinäkin olet sisarusrikas. Monet huomaavat sisarusten syvimmän merkityksen vasta aikuisiällä, kun alkaa tarvita toista ihmistä elämän monissa kiemuroissa.
    Kiitos vierailusta, tervetuloa toistekin!

    VastaaPoista
  11. Aivan ihana teksti. Mä oikein kauhoin lisää ja lisää. :)

    Itse palasin juuri töihin toisen lapsen jälkeen ja äitiyslomalla väitin olevani väsynyt enkä ehtinyt tehdä mitään. Niinpä niin, kovin vähän olen tiennyt, että mitä se elämä voisikaan olla. ;)

    Sait minusta juuri uuden lukijan! :)

    Niin ja hei, tosi hienoa, että muutatte maalle. Maalla on mukavaa. Nimimerkillä lähimpään kauppaan 8km. :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos kivoista terveisistäsi!
    kuuluillaan..

    VastaaPoista