Täällä olis pannussa kahvia, vastaleivottu tiikerikakku ja sauna lämpösenä. Jos liikutte täälläpäin, tervetuloa saunakakkukahville.
Kun tulin (taas kerran) neljän kauppakassin kanssa kotiin, oli naapurin pappa menossa yläkertaan saunaan. Siinä hissin ovella vaihdoimme muutaman sanan ja papan huumorintajun tuntien, kysäisin häneltä (miehenikin huumorintajun tuntien), että "tulenko selänpessuun?" Papan silmät kirkastuivat entisestään ja tämä usutti: "tule, tule vaan". Meillä naapurin papan kanssa sanailu on reippaanpuoleista, koska naapurin papalle ei tulisi mieleenkään huolia naapurinmuijaa saunareissulle. Naapurin pappa oli viime kesänä kuolleen vaimonsa kanssa erottamattomat yli 50 vuotta. Jos elinpäiviä riittää, siinä on yhdelle jos toisellekin pariskunnalle tänä päivänä urakkaa kerrakseen.
Kahdeksasluokkalainen kysyi hyvin myrtsinä, miksei hänen toivomaansa tikkerikakkua tehdä, vaan tehdään kaiken maailman banaani- ja taatelikakut. Niinpä taas meni iltakakun leipomiseksi. Ajattelin päästä huomenna helpolla ja riipasin taikinan kaksinkertaisena. Äidilläni oli tapana sanoa minulle, jos leipomukseni ryöpsähtivät vähän keskimääräistä kookkaimmiksi ja pursuilevaisiksi, että "kun työn näkköö, niin tekijän tuntoo." Tämä ryösäys täyttää taas nuo tuntomerkit.
Päivä on sujunut hyvin. Miehellä vapaapäivä ja sen ovat kyllä hänen esimiehensäkin varikolla huomanneet. On varmaan pari kertaa tänään mies soitellut töihin, olisko töitä tarjolla. Kukaan rahansa tunteva kuljettaja ei halua sairastua viikonloppuna ja siksi töitä ei ole tippunut. Siinä on sitten mies saanut taas kärvistellä. Ehdotin hänelle, että voi laittaa työvaatteet päälle, ottaa rahastuslaukun mukaan ja mennä hallille istumaan tarkastajien kopin ulkopuolelle ja vahtaamaan, josko missään tarvitaan varamiestä. Siitä kun sitten ponkasee pystyyn, kun tarkastajan puhelin pirisee sairasilmotuksesta, niin on hyvät mahikset päästä töihin. Ja tarkastajakin säästyy soittorumbalta. Mies jopa piti ehdotusta hyvänä, mutta jäi kuitenkin odottamaan ensin tiikerikakun valmistumista.
Kauppareissu sujui hyvin, mitä nyt taas vaihteeksi käräyttelin kaljavarkaita S-marketin henkilökunnalle. Näköjään ihan lauantai-illan vakiotouhua. Maitoa raahasin vain 15 litraa, ettei välttämättä tarvitsisi huomenna hakea täydennystä ja saisi sen riisipuuron viimeinkin tehtyä. Taas monta päivää tehnyt riisipuuroa mieli.
Iltapäivällä minua alkoi ärsyttää rappukäytävän vaaleassa lattiassa mustista kengänpohjista tulleet viirut. Kaiken lisäksi ne kaikki viirut johtivat meidän ovelle. Konttasin pesusienen kanssa lattian puhtaaksi ja moppasin sen männyntuoksuisella pesuaineella. Se ärsytys loppui sitten sillä.
Äiti soitti ja muistin kysyä talon/maanomistajilta luvan, saako heidän tilansa kuvia julkaista blogin yhteydessä. Saa kuulema. Äiti muistutti myös, että juhannuksena on koko sakki odotettu saapuvaksi mummolaan: mummo täyttää 70 vuotta. Viimeksi olemme kokoontuneet samalla kokoonpanolla lähes kuusi vuotta sitten isäni syntymäpäiville. Oikein kiva etappi odotettavaksi. Mieskin pääsee tiedustelemaan linja-auton vuokrausta. Pikkubussiin kun ei enää tämä porukka mahdu.
Luin tätä juttua iloisen uteliaisuuden vallassa. Tiikeriä rupesi nyt sitten tekemään mieli ja maitoakin - riisipuuroa myös :) Keittelen maitopuuroja alvariinsa, kun niistä meillä tykkää kaikki.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua,
Anu
Sinun pitäs Sirkku varmaankin yrittää tehdä S-kaupan kanssa jonkinlainen sopimus kaljavarkauksien varalta, palkka maitona!
VastaaPoistaTuosta linja-autosta muistui mieleeni, asuin toista kesää täällä, olin kanalassa josta ikkuna pihaantulo tielle, kurkistin ja pihaan on kääntymässä linja-auto!!! Se oli tullut jo 3km just ja just linja-auton levyistä yksityistietä, olin pikkuisen "kevyemmin" pukeutunut, suunnittelin jo juoksevani tallin ovesta metsään.
Ryhdistäydyin ja menin jututtamaan kuskia (oli pikkuisen hämillään), tulimme siihen tulokseen että Hän on ajanut vikatielle. En osannut neuvoa minne, mutta takaisin on mentävä kun tie loppuu. Ei ollut lähipäivien Iltasanomissa mitään että olisi isompi määrä ihmisiä hävinnyt.
Kiitos kahvikutsusta, luin blogiasi sen verran myöhään etten kerennyt piipahtamaan. No täytyy itse tehdä Tiikerikakkua että pääsen tunnelmaan mukaan :)
VastaaPoistaHurjat määrät maitoa! Miten sie saat ne kannettua?
VastaaPoistaJos meidän talon kulmalta heittää kivellä kohti K-markettia tai S- markettia, kivi kopsahtaa kaupan ikkunaan. Eli kauppamatka on naurettavan lyhyt.
VastaaPoistaOnpa onni, että se kauppamatka on lyhyt! Painaakin jo vietävästi tuollainen määrä pelkkää maitoa ja muutakin ostettavaa on. Selvähän se, että ruokaa kuluu suuressa perheessä.
VastaaPoistaHuh mikä määrä maitoa! Minä ostin viikoksi 10 litraa ja pari on vielä jäljellä :) Meillä kun pitää olla laktoositonta niin se säilyykin ja voi ostaa viikon maidot kerralla.
VastaaPoistaMun pitäisi olla leipomassa kakkua mutta konella ollaan :)