Puhelimeen on viritetty herätys klo 04.40. Ikionnellinen yötyöläismies onnistui nappaamaan ylitöitä varhaiseen maanantaiaamuun. Käy ensin neljä tuntia aamulla, tulee käymään kotona syömässä ja hakemassa evästä ja jatkaa omaan vuoroonsa. Kyllähän sitä herää ja nousee vaikka mihin aikaan, eri asia on sitten pysyä hereillä iltapäivällä. Minä sentään voin miehen töihin passitettuani nukkua vielä pienen tovin.
Tirtetta söi iltapalaa ja huokaili.
-"Mun jalka haluaa mennä nukkumaan." Oli taas Tirtetta ollut isin kanssa kirkkoreissulla ja tainnut muutenkin tänään tulla käveltyä normaalia enemmän.
Kirkossa oli ollut kahvitarjoilu lopuksi. Isi oli seissyt pitkän jonon hännillä ja jono oli edennyt kovin hitaasti. Tirtetta puikkelehtii jonossa olevien ihmisten lomitse, nappaa täyden kahvikupin ja kiikuttaa sen isille jonon päähän. Hän tekee uuden sukelluksen ja tulee pullalautasen kanssa. Isihän aina sanoo, että kyllä Tirtetta huolehtii isin syömisistä.
Sitten kun kotiinlähdön aika tulee, saa taas isi huhuilla ja etsiä koko kirkkosalin parvineen päivineen. Joku oli supissut vaivihkaa isille ja osoittanut erään penkin alle, missä tyttö piileksi. Olimme unohtaneet lähtiessä tehdä sopimusta, että kirkosta pitää lähteä kiltisti poiskin, sitten kun on aika.
Nykyään perhekerhoon lähtiessä Tirtetta jo itse latelee:
-" En heitä laulukirjaa lattialle, tulen kappeliin laulamaan, en tuo leluja kappeliin, syön reippaasti kerhossa aamupalaa, lähden nätisti kotiin, kun kerho loppuu."
Tutuilla rutiineilla sujui aurinkoinen sunnuntai: aamupalan tarjoamista, pyykinpesua, tiskausta, kolme sämpylätaikinaa, broilerinpaistoa risottoa varten, pyykkirumban jatkoa, kouluasioiden setvimistä huomista varten, eväiden varaamista huomista varten, Maatalouskoululaisen evästämistä ja hyvästelyä ja illalla kaksi suurta paistinpannullista kananmunia isoille pojille.
Mammalla haluaa nyt kyllä nukkumaan jo muutkin raajat kuin pelkkä jalka.
Sä olet kyllä mun päivieni pelastus :) Jos joskus tuntuu, että väsyttää eikä mikään toimi ja tippaa pukkaa silmäkulmaan, niin täältä saan näkökulmaa. Huomaan että hitsi, kun esiäidit on selvinnyt, ja sä selviät, niin suu tukoon Nöpö ja itteä niskasta kiinni :) (Taidat olla melkein mun idoli...) Sitäpaitsi se oivallus tulee hymyhuulin, eikä syyllistämällä ja ilkeästi, vaan omien korvien välistä.
VastaaPoistaTunnut elävän lähes sellaista elämää, jota itselleni halusin, mutta nyt taidan olla melkein helpottunut etten saanut sitä mitä toivoin... Kiitos tästä blogista :)
Nöpsykkä,
VastaaPoistasulla on täytynyt olla tosi ankee ja harmaa maanantaiaamu, jos sä olet saanut esiäitien alkuvoimaa sellasesta kirjotuksesta, jota rustatessaan kirjoittaja on aatellu, et "hoh-hoijaa, ei vois vähempää ketää kiinnostaa nää ikuiset rutinat pyykistä, taikinoista ja työläismiehen edesottamuksista."
Toivottavasti sulla olis tällä viikolla edes yksi "rahapäivä", niin olo vähän helpottus. Mulla olo helpottuu vähän huomenna.
(Menivät sotkemaan miehen tilipäivän joka toiseksi perjantaiksi ja nyt ei meinaa osaa elää.)
Jälkikirjoitus 2: Jos on löysää rahaa lompakossa, elämä kaikkine vastoinkäymisineen tuntuu paljon siedettävämmältä.
Voi että! Ihan kuin kirjaa tai jatkotarinaa lukisi :) Siis tarkoitan, että niin sujuvasti kirjoitat ja oikein odotan jatkoa ja seuraavaa kertaa. Kivaa, että saan lukea tätä :)
VastaaPoista