Tänä aamuna puoli kahdeksalta kömpi viereeni työmies. Oli selvinnyt hengissä uudenvuodenyöstä pääkaupungin yöliikenteessä. Halliin päästessään oli vielä niin paljon työhaluja jäljellä, että oli kysynyt ylitöiden toivossa esimieheltään: "Onko tullut sairastapauksia?" Ei ollut, mutta lupasi soittaa, jos ilmaantuisi.
Isä sai tänään nukkuakin kohtuullisen rauhassa. Edellisellä kerralla kun yritti nukkua päivällä, Tirtetta kömpii tyynylle istumaan ja supattaa korvaan: "Ole sinä härkä, minä olen härkätaistelija. Tämä tyyny on punanen viitta ja minä vinkutan tätä sinun edessä ja sinä hyökkäät. Jooko isi?" Kun isi ei leikistä innostu, härkätaistelija jättää härkänsä rauhaan. Kun isi muutaman tunnin kuluttua istuu aamupalallaan, istahtaa Tirtetta hänen eteensä , katso tiukasti silmiin ja kysyy: "Onko kivaa vai tylsää?" Isillä kun tahtoo silmät harittaa yövuoron jälkeen, niin oli tarpeellista tunnustella isin mielialoja. Isin vastaus kyllä vakuutti tytön: "Minulla on aina kivaa, kun sinä olet lähellä!"
Äitillä ja isilläkin oli äsken harvinaisen kivaa, kun jostain ihmeen syystä päädyimme kotisaunaan kahdestaan. Muistelin saunoneeni viimeksi juhannuksena, mutta emme edes muista, oliko vuosi vai kaksi edellisestä yhteisestä saunomisesta. Talomme kuudennessa kerroksessa on hulppea talon sauna mukavin näköaloin, mutta siellä ei tule juurikaan käytyä. Oma sauna on noin neljän neliön suuruinen, ikkunallinen henkiinjäämistestikoppi, jossa meinaa noutaja tulla väkisin. Vaikka ilmastointi hönkii täydellä teholla saunomisen ajan ja välillä haukkaat happea ikkunasta, ei lauteilla jaksa kukaan olla kauaa. Pysyypä ainakin siltä osin sähkölasku aisoissa, kun sauna palvelee paremmin rojuvarastona. (Huom. Laitan kiukaan sulakkeet pois päältä aina saunomisen jälkeen. Tarpeeksi paljon surullisista saunapaloista olemme viimevuosina lukeneet ja kuulleet.)
Rakettiasian pohdinta päättyi ihan onnellisesti. Kaikki paukuttelusta nauttivat poikalapset löysivät kaveripiiristään niin paljon samanmielisiä, että ihan kyllikseen saivat kaikki pörrätä ulkona katkussa ja paukkeessa.
Kun veimme tyttönelikolla taas isälle evästä pysäkille, jäin Tirtetan kanssa pienelle pullonkeruureissulle.
Tirtetta sanoi minulle, kun pauke oli vähän pelottavanpuoleista:
- Äiti, ei tuota tarvii yhtään pelätä! Ei se tee ihmisille mitään pahaa. Noita valotikkuja (kipinöitä) pitää kyllä vähän varoa. Jos sellanen osuu ihmiseen, tulee enemmän verta kuin lehmästä!
Teimme hyvin sukkelan pullokierroksen, paukuttelu oli meistä vähän pelottavaa. Sen verran taas kaikki ulkona viime yönä kuljeskelleet pulloja löysivät, että 15 litraa maitoa noilla pikkuvessan lattialla pusseissa haisevilla pulloilla saa.
Vieressäni toivottelee hyvää yötä se neljävuotias rimppakinttu. Sai tänään vanhimmalta siskoltaan (hänellä onnekkaalla kun on 6 isosiskoa) ihanat lilanväriset "jumppahousut". Yksi sisko sanoo niitä "diskohousuiksi", kun ovat jotakin kimaltelevaa materiaalia. Tirtetta itse sanoo, että housut ovat samanväriset kuin naapurinmummon yöpaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti