"Vähän sellasta säätämistä tämä ollut tänään"

Ihan tarkoituksellisesti en ole hankkinut joka ipanalle puhelinta. Toiminnanohjausjärjestelmä tulee hyvin testattua, kun illalla notkuu keittiössä ja laskee, kuinka moni on käynyt kattilalla ja ketä vielä uupuu. Harvemmin soittelen niiden perään, joilla puhelin on, että "olis ruoka-aika". Olen päättänyt, että jos ei routa aja porsasta kotiin, niin viimeistään "hirveä nälkä". "Nälän" kanssa sinnittelee huitelemassa aika monta tuntia.
Mattimyöhäiset (tavanomaisesti ne kaksi keskimmäisen pientä poikaa) vetoavat joskus siihen, että "kun sä et ole hankkinut mulle puhelinta, en mä voi tietää, millon pitää tulla kotiin!" Ja tuo hypoteesi kun ei mene ollenkaan läpi. Vaikka ipanalla olis taskut turvollaan puhelimia, ne tulee kotiin silloin kun muistaa tai jos tulee parku, että "joku kiusaa".
Vuodenkierrosta riippuen ulkona pidättelee milloin onkiminen kanavanvarressa, milloin jäädytetty kenttä koulun luona, milloin joku härdeli Kaapelitehtaalla, että kannetaan olkapäät riipallaan pulloja kauppaan.
Perussääntöhän tätä nykyä menee, näin kouluaikaan, että kuuteen mennessä on käytävä syömässä kotona ja jos miehen kunto on arveluttava (mitä se aika usein on), ei ulos ole enää pääsemistä. Ja ai vitsi, miten nolottaa, jos kaveri tulee soittamaan ovikelloa iltaseitsemän pintaan ja äiti ehtii ovelle sanomaan, että "ei se enää pääse ulos, meillä on jo iltahommat menossa." Siis se kaverihan luulee, että joutuu menemään "iltapesulle" seittemältä ja nukkumaan vauvojen aikaan! Se on siis niin kertakaikkiaan noloo.

Jos nyt sitten sattuu käymään niin, että ulkona on jotenkin poikkeavat olosuhteet tai tilanne muuten vaikuttaa kriittiseltä tai äiti alkaa käyttäytyä hermostuneesti, niin joku isoista pojista vetäsee kengät jalkaansa ja käy korjaamassa talteen sen kadonneen lampaan. Aika hyvä vainu niillekin on kehittynyt, että ne haistaa, mistä sitä viipyilijää kannattaa etsiä. Kun tuonne Kaapelitehtaan rantaan tuli suuret "kuutiot" (en ole edes tutkinut, onko ne lasia vai mitä, mutta lamput siellä sisällä paistaa pimeän aikaan) , oli tavallinen löytöpaikka siellä venelaitureiden päässä. Kivahan siellä on merta katsella, mutta äiti-ihmiset ensisijaisesti sellaisella paikalla pelkää, että lapsi putoaa mereen. (Pelot menee näköjään aina sen kamalimman mahdollisuuden mukaan.)
Sen asian on äiti meillä oppinut jo kauan, kauan sitten, että isiä ei kannata laittaa poikia etsimään. A) Kohta häviää isikin . B) Isi löytyy torin laidalta lehmuksen juurelta istumasta ja puhuu maratonpuhelua kaverinsa kanssa ja puhelimesta on joku taas näprännyt koputuksen pois ("mä istuin tähän oottelemaan, että jos se kohta tulis", siis se etsinnässä ollut lapsi) C)Ei kuulu kotiin isiä, eikä poikaa, äiti lähtee perään ja löytää sekä isin, että pojan, jotka seisoskelevat jututtamassa jotakin ökyveneen kuljettajaa tai, jos on talvi, isi löytyy jäältä katselemasta pojan luistelua.("me täällä vain vähän vielä haukataan happea, ihan kohta oltiin tulossa")
Jos iltamyöhästymisen rike nostaa liikaa äidin verenpainetta, on rangaistuksena jotakin lievää rajoitusta tuleviin menoihin. Tämäniltainen myöhästelijä meinasi painella vielä puoli kymmeneltä saunaan ja sai äidin rääkäsemään. Se saunaanmenoyritys kun sitten oli se nuju, joka kippasi mamman kupin kumolleen:
- "Ja huomenna kyllä saat itse huolehtia siitä, että kello viiden jälkeen et enää ulos mene! Onko selvä!!"
- "MIKS SÄ ÄRSYTÄT MUA!!!!"
- "KOSKA MUN KUULUUKIN ÄRSYTTÄÄ!!"