maanantai 3. tammikuuta 2011

Mitä suurperhe syö yhtenä tavallisena talvipäivänä?

Kukaan ravitsemustieteilijä älköön vaivautuko seuraavaa lukemaan. On kysymys summittaisesta yhteenvedosta, mitä 14-henkinen perhe syö päivänä, jolloin kukaan ei ole koulussa tai päiväkodissa. Laskuissa ei ole mukana työläismiehen eväät yövuoroon. Mainittakoon, että olen aikoinaan, vanhaan hyvään aikaan, tenttinyt ravitsemusopin.
Ravitsemusopilliset näkökohdat jäävät kuitenkin väistämättä toiselle sijalle, jos ruokabudjetti on rajallinen. Olen senkin huomannut, että ruokaan saa rahaa uppoamaan ihan millaisia määriä hyvänsä, kun lisätään vain ruokalistalle harvinaisempia herkkuja. Hedelmät ja pähkinät on hyvä esimerkki, niitä kuluisi kuinka paljon tahansa.
Aamupalalla meillä syötiin tänään kokonainen Vaasan iso paahtoleipäpaketti ja puoli pakettia ruisleipää. Kahvia kului vain 10 keittimen kupillista. Maitoa kaakaota varten 2 litraa, lisäksi laimennettua sekamehua 1 litra. Kaurapuuroa meni vain pieni kattilallinen. Kinkkuleikkelettä ja juustoa sekä jäävuorisalaattia leivän päälle.
Aamupäivän aikana hävisi kupista keittiön pöydältä kilon verran avokadoja.
Pakastettuja marja-aronioita napsittiin litran verran.

Puolenpäivän jälkeen tuli vähän kiirus ruuan kanssa, kun: yllätys-yllätys kaikilla olikin yhtäkkiä kova nälkä. Paistoin pellillä kaksi kiloa ranskalaisia ja paistinpannulla paahdoin puolitoista kiloa grillinakkeja.
Jossain välissä katosi hedelmäkupista aamupäivällä ostamani omenat, kolme kiloa.

Välillä tein eväät työhön lähtevälle miehelle ja käskin hänen ostaa automaatista kunnon ruoka-annoksen. Reilulla viidellä eurolla hänen työpaikallaan saa monipuolisen aterian jälkiruokineen.
 

Koska siitä iankaikkisesta mutakakusta oli ollut kyselyjä jo varmaan joululoman ensi päivistä asti, tein iltapäivällä pellillisen sitä. Jouduin itse kakkulapion varteen turvatakseni edes 90%:sti kaikille tasavertaisen palan. (Sen verran murenia pelliltä maistoin, että mukavasti sillä makeannälkä olisi lähtenyt.) (Mieheni ei siis ehtinyt edes nähdä kakkua.)


Kun sitten ilta alkoi hämärtyä ja jäältä purkautua nälkäisiä jössejä kotiin, katsoin viisaammaksi hakea lisämuonitusta suoraan naapuritalosta. Perunoiden kuoriminen tai riisinkeitto ei yhtään enää houkutellut.
Naapuritalon perheravintolasta kannoin kotiin 14 juustohampurilaista, 8 tavallista hampurilaista ja vanhimmalle pojalle pekonihampurilaisaterian.

Jossakin välissä joku nälkäinen raukka on syönyt henkenä pitimiksi vehnämurokkeita. Halpaa S-marketin mansikka- ja banaanijogurttia litran purkeissa on näköjään tänään mennyt kolme litraa...

Joku perhettämme tuntematon voisi kauhistella ja pudistella päätään: "mahtavat olla kauheita läskibonazoja!"
Todellisuudessa liikakertymiä löytyy vain perheen vanhemmilta.
Tänään ei siis kukaan syönyt karkkia, suklaata, sipsiä tai kitannut limua.

Jääkaapissa on varalla yöllä kotiutuville kinkkuruisleipiä.

Yhteenvetona voisi perheen äiti todeta: ihan keskivertopäivä  ruuan menekin suhteen.

7 kommenttia:

  1. Miten olisi kunnon hernekeittopäivä, pannaria jälkkäriksi?

    p.s. Vastaat varmaan että 14 henkilön kaasuvaivat voivat tukehduttaa emännän :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tässä alkaa jo hernekeittoa mieli tehdä, edellisestä keittelystä on aikaa. Meillä se tarkoittaa "hernekeittokierrettä"= kolme kertaa kuuden litran kattilallinen peräjälkeen.

    Täällä on niin monenlaisia päästöjä jo ihan luonnostaan, että yhdet hernekeittopierut ei oo enää mitään..

    VastaaPoista
  3. Huh huh on siinä kovasti ruokaa mutta niin on täälläkin sitä ei vain huomaa paljon sitä menee ennenkun laittaa vähän ylös. Sit sitä illalla miettii et miks on puhki vaikkei oikein mitään tehnyt?

    VastaaPoista
  4. Joo, ja kun joskus tuntuu, ettei se tehty työ missään näy = syöjien pohjaton nälkä. (Vanhin poika kotiutui yöllä kolmen maissa, veljet olivat pistelleet yöleivät parempiin suihin. Vanhin kysyy, "olis hirvee nälkä, voisit sä lämmittää jotain")

    VastaaPoista
  5. Aika määrä ruokaa!! Ja etenkin kun ajattelen sen kotiin raahaamista ja säilyttämistä!! Siis siltä kannalta että hatunnosto. Minua tympii jo omat ostokset ja saan ne autolla ovelta ovelle. Meilläkin syödään tiukalla ja rajallisella budjetilla. Nimenomaan sen takia että sinne kauppaan saa kannettua rajattoman määrän euroja ja ne kuluu aika helposti jos asiaa ei yhtään seuraa. Nyt vielä hoitolapset päälle niin kyllä niitä ruokakasseja saa autoon kantaa :)
    Se s-kauppojen edullinen jugurtti on meillä yhtä lempparia makunsa puolesta, toki hinnakin. Minua hiukan kirvelee ettei ole kotimaista mutta joskus vaan suljen silmät ja ostan silti :)

    VastaaPoista
  6. Oletko kysynyt ruokien kotiin tomittamisesta K-Citymarketista tai S-Marketista, luulisi että toimii.
    Mukava lukea suurperheen arjesta, kirjoitat niin hauskasti:)

    VastaaPoista
  7. Kyllä sekin kauppojen puolelta järjestyisi. Menettäisin silloin mahdollisuuden hyödyntää "punaiset hintalaput (-30%). Ostan nykyään kaikki lihat ja jogurtit pelkästään tarjoustuotteina, eli lihaa pakasteeseen silloin, kun sitä halvalla saa. Jos jogurttia ei ole tarjouksessa, sitä ei osteta jne.
    Joskus kun näen jonkun sopivan isomman erän jotakin sopivaa halvalla, etsin vastaavan käsiini ja pyydän tarjousta malliin:
    - "Jos vien nuo kaikki loput, millä hinnalla lähtee?"
    Tervetuloa lukemaan tästä meidän melskaamisesta!

    VastaaPoista