Ahkeruuspalkkalaiset

Olin ajatellut tänä iltana kertoa teille Lautakankaan vanhastaemännästä, Lahja Emiliasta, joka oli isäni äiti. Hän oli vahva ja monipuolinen persoona, johon en ehtinyt kovin hyvin tutustua, vaikka asuin saman katon alla hänen kanssaan koko lapsuusaikani. Totesin kuitenkin, että siihen juttuun pitää paneutua hyvin virkeänä ja täydellä ajatuksella, koska tämän Lautakankaan tulevankin emännän kanssa on välillä ihan helisemässä.
Kerron siis Lahja-mummosta toisen kerran ja nyt tyydyn vain "tuulettamaan ajatuksiani", kuten esittelytekstissä lupaan. Ajattelin tänään, että pitäisi lisätä noihin blogin hakusanoihin "köyhän elämää", niin oltaisiin  kaikkein lähimpänä totuutta. Äidilläni on niin kauan kuin minä muistan ollut tapana sanoa tietyissä tilanteissa "sitten kun minä rikastun ja lakkaan köyhtymästä". Joo, hän sanoo edelleenkin niin.
Kaikki "lapselliset" Suomessa tietävät, että lapsilisien maksupäivä on joka kuukauden 26. päivä. Jos se sattuu lauantaiksi, sunnuntaiksi tai maanantaiksi, maksupäivä on edeltävä perjantai. Tämä on varsinkin suuressa perheessä sellainen pelastusrengas, jonka heittoa odotetaan aika hartaasti. Täälläkin on luvattu panna ahkeruuspalkat maksuun ensi perjantaina, jolloin mamma saa lapsilisät. Tieto maksuunpanosta saa aikaan uskomatonta ahkeruutta mitä erilaisimmissa asioissa. Välillä kun oma-aloitteinen ahkeruus vähän tökkii näin suuressa laumassa, mamma ottaa poikkeuskeinot käyttöön. Se toimii vielä 12-13- vuotiaillekin, jos ovat tarpeeksi kauan olleet ilman rahaa. Eli: jos teet jotakin poikkeuksellisen ahkeraa, viet vaikka kaksi jätesäkillistä roskia, kaksi kompostiämpäriä ja kolme lastia keräyspahveja, saat ahkeruusmerkin.(piirretty kukankuva muistilapussa nimesi perässä). Äsken ekaluokkalainen ja tokaluokkalainen keräsivät lattioilta kaikki romut, kynät, kengät, vaatekappaleet ja tienasivat "ahkeruusmerkkejä". Jos illalla hiljeneminen ottaa koville, voi luvata kahdelle ensimmäiselle ahkeruusmerkin, kun on asettunut suu kiinni sänkyynsä. Tepsii tosi hyvin koko pienimpien joukolle.
Neljäsluokkalainen sai kiitettävän matikankokeesta ja lupasin ahkeruusmerkin. Itse hän ehdotti "häpeämerkin" antamista luonnontiedon kokeesta, kun siitä tuli 5 1/2. Vähän rutisin hänelle, että ei ole kiva saada ehtoja luonnontiedosta.

Tavallisesti olen aika kärsivällinen ihminen toisia kohtaan (paitsi miestäni), vaikka he vähän tupeksisivatkin. Tänään kyllä olin aika ärtynyt, kun todennäköisesti kiinteistöhuoltoyhtiön mies oli käynyt rasvaamassa kaikki talon lukot. Minä sitten tekoreippaana lähden maidonhakureissulle ja keikutan avainketjua kaulassani takin päällä koko kauppareissun. Tulen kotiin ja katson ihanaa kierrätysmessuilta ilmaiseksi saamaani talvitakkia epäuskoisena, kun rinnukset ja takin etumus on mustia öljytahroja mustanaan. Pahoin aavistuksin pyydän Reippaan Tytön näyttämään valkoista, eilen pestyä toppatakkiaan. Hänelläkin oli mustat avaimenjäljet vähän siellä sun täällä. Nestemäistä pyykinpesuainetta tahroihin ja takit pesukoneeseen ja toivomaan parasta. Minun takkini tuli puhtaaksi, tytön takkiin jäi tahrat. Hitusen kitkerän viestin laitoin huoltoyhtiölle,että kun seuraavan kerran rasvaavat lukkoja, laittavat varoituslaput ovenpieliin. Joku tunti myöhemmin piti laittaa anteeksipyytelevää viestiä, että on tietysti mahdollista, että joku omatoiminen talon asukaspappakin on voinut olla asialla. Heilläkin kun tahtoo olla taipumus touhuta lukkosulapullojensa kanssa heti kun pakkanen pikkasenkin kirpasee.

Tuota taustaa vasten oli tietysti ihan pikkujuttu, jos lapsenlapsi ottaa pikkuvessan kartonkikeräysastiasta huonostihuuhdellun maitopurkkinivaskan ja kaataa päälleen isot loraukset haisevaa hapanta maitolientä. Mahtoi sen äiti ihmetellä kotiinpäästyään, kun alkoi nuuhkia omaa lastaan mummolan hoitopäivän jälkeen, että mille ihmeelle lapseni haisee. En muistanut kertoa äsken lapsenlapsen äidille tuosta maitojutusta, kun hän soitti ja kertoi lapsenlapsen ottaneen äsken viisi askelta!

Minkähän ihmeen ahkeruusmerkin lupaan itselleni, kun olen setvinyt tuon olohuoneen sohvan selkänojaa vasten olevan pyykkikasan, jolla on pituutta kaksi metriä, leveyttä metri ja korkeutta reilu metri. Siinä näyttää olevan 14 korillista puhdasta pyykkiä. Voisi vaikka olla, että pääsin isännän kanssa kahdestaan iltakävelylle! Viimeksi olemme olleet kävelyllä varmaan kaksi vuotta sitten. Kipeiden lonkkiensa vuoksi mies käveli vain työmaalle ja takaisin. Nyt ei enää uusilla lonkilla kävely tee kipeää. Tekeepä mieleni sanoa "Praise the Lord!"

Tirtetta kävi äsken supisemassa korvaani: "Herätä minut sitten 057K6".