Puolukka-mustikkavispipuuro on kiehumassa ja mustikkapiirakan pohja sulamassa ja kaksi pikkutyttöä ulkona kastelemassa vaatteitaan. Oikeasti he ovat "pulkkailemassa". Taivaasta kaadetaan jotakin märkää valkoista ja ikkunalaudat rapisee. Jos tuo lumi olisi oikeaa lunta, ei kuuluisi rapinaa.
Viime talvea lukuunottamatta täällä on lumisade vähän sellaista lasten huijaamista. Kun he illalla lähtevät onnellisina nukkumaan ja haaveilevat aamulla pääsevänsä jatkamaan lumileikkejä, on aamun valjettua maa mustana. Kaikki sääolosuhteet ja niiden muutokset kun kaiken lisäksi ovat aina äidin syytä! Äiti yrittää syyttää vieressä olevaa merta, mutta äitiä katsotaan hyvin syyllistävästi alta kulmain ja jupistaan "sun takii". Nyt tuolla kuitenkin sinnikkäästi vedetään pulkkaa pulkanpohja kivissä kirskuen, tehdään lumilinnaa, lumiukkoa ja tietysti lumienkeleitä. Kolmelle pienimmälle koulupojalle yritin muistutella heidän lähtiessään, että "älkää kastelko rukkasia jo kouluun mennessänne, lumi on ihan märkää". Ja kumpikin osapuoli tietää sisimmässään, että heti ulko-ovelta napataan syli täyteen lunta ja sen koostumusta analysoidaan pitkään ja hartaasti, tehdään iso ja kova lumipallo ja se lingotaan autotallikatoksen seinään. Ja sama touhu jatkuu koulun pihalle asti, jossa tarkistetaan, onko ketään opettajaa pihalla. Jos on, vedetään naamalle peruskilttikoululaisilme ja katsellaan kaihoisasti maassa houkuttelevaa lunta. Jos taas pihalla ei näy opettajaa, voi suurella sydämen palolla tehdä vielä maailman suurimman ja kovimman lumipallon je heittää sen kanavan veteen asti ja kuunnella, miten hienosti se siellä
molskahtaa. Koulun järjestyssääntö kieltää jyrkästi lumipallojen teon ja niiden heittelyn.
Sairaslomalaismies lähti viettämään "miestenpäivää". Kaveri kutsui kylään, käyvät varmaan uimahallissa, kuntosalilta heitä ei pidä mikään pois ja kaveri lupasi keittää hirssipuuroa ruuaksi. Kun mies on tarpeeksi kauan ollut isä ja pikkutytöt ovat kietoneet hänet sormensa ympäri, näkyy olevan vaarana, että omat menot alkavat karista ja ystäväpiiri supistuu. Jäljelle jää vain ne kaikkein urheimmat sissit, jotka uskaltavat kerta toisensa jälkeen soittaa ja kysellä kuulumisia, vaikka aina puhelu keskeytyy milloin pikkutytön raivokkaaseen itkuun tai äkäisen muijan komennukseen "kato nyt mitä täällä oikein tapahtuu". Miehelläni on näitä tosimiehiä kaverina enää muutama ja on todella osoitus päättäväisyydestä ja rikkaasta mielikuvituksesta, että he keksivät lähteä yhdessä uimaan. Kaverin kotona kun ei edes ole kiljukauloja, ei edes kissaa, niin siellä saa rupatellakin rauhassa. Käskin miehen nyt puhumaan oikein sydämen kyllyydestä, että kahdentoista tunnin kuukausittainen puhelinrupattelu saisi vähän kevennystä. (Mies perustelee tuota sillä, että hänellä on karjalainen äiti. Siis kaikkiko tässä maailmassa on äitien syytä!)
Kun nyt kerran tuli oma mies puheeksi, niin pitääpä kysyä teiltä, onko kellään samanlaista miestä. Meillä on useamman vuoden ollut sellainen käytäntö, että laitan aina miehen lompakkoon sen verran rahaa, kuin hän muutaman päivän sisällä saattaa tarvita. Kun hän on työssä, hänellä on eväät mukana ja kahvikupillinen maksaa 40 senttiä. Laitan rahaa mukaan muutaman euron verran korkeintaan, sillä jos erehdyn laittamaan sinne paperirahaa, tulee hän kotiin baklavarasian tai suklaan kanssa ja "tuo sitä mammalle". Mamman reaktiot vähän vaihtelevat, mutta useimmin hän ärisee siitä, että "toinen laittaa menemään kolmanneksen päiväbudjetista mokomiin herkkuihin". Meillä siis isä hoitaa rahojen tienaamisen ja mamma sen tuhlaamisen. Sitten tietysti kun mamman rahavirtalaskelmat alkavat liristä pieninä puroina, hän voi syyttää vain itseään. Menot pitää suhteuttaa tuloihin ja siitä olen tehnyt vuosien mittaan taitolajin ja harrastuksen. Viimeksi nostin kotivakuutuksen omavastuun 1500 euroon ja puolitin vakuutusmaksun. Jos en pidä kotivakuutusta kuin isomman tällin varalle, on ihan sama, maksatko tällin sattuessa omavastuuta 400 vai 1500. Ja kun oikein tarkoiksi mennään: täällä kaupungissa löytyy joka päivä pantillisia pulloja ja tölkkejä, ihan kauppareissulla. Meillä tietysti pojat ovat täysinoppineita siinä hommassa, mutta pelkillä mamman pullorahoilla saa puoli litraa maitoa päivässä. Kun mies ajeli viikonloppuisin yövaunua (bussia siis), oli hänellä aina suuri kiusaus tulla kotiin pullopussin kanssa. Kaupunkihan pursuu pulloja viikonloppuöisin. Yritin toppuutella häntä vähän, että " ei ole soveliasta virkapuku päällä keräillä pulloja". Mies ratkaisi asian niin, että tyytyi vain tekemään kierroksen kotikulmilla aamuyöllä kotiin tullessaan. Sitten hän sanoi: "pikkuvessassa on mammalle kolme litraa maitoa".
Meidän perheessä pullorahat tekee toista tuhatta vuodessa. Suhteutamme sen niin, että kuinka monta tuntia isin pitäisi ajaa bussia, että ne rahat olisi puhtaana kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti